Miksi minulle aina käy näin? Kun on joku asia, jota varten pitäisi pistää pennosia sukan varteen tai ainakin yrittää hillitä shoppailua, löytyy jotakin vastustamattoman ihanaa! Meinasin ottaa pikkuisen aikalisän ennen joulua ja siksi ajattelin pitää kukkaronnyörit normaalia tiukemmalla. Yritys hyvä, todellisuus toisenlainen!
Paras tapa välttää heräteostoksia on pysytellä poissa kaupoista. Mutta pitäisi myös pysytellä poissa netistä! Esimerkiksi tänään piti käydä kaupassa ostamassa viisi pakettia kahvia ja se on ihan Facebookin vika! Löytyi nimittäin Facebook-kirpparilta kuopukselle uusi sänky (120 cm leveä runkopatjasänky) ja se ei maksa muuta kuin nuo kahvipaketit!
Samaiselta Vaihdetaan, annetaan, vastaanotetaan -sivustolta sain eilen kiinni monta ihmistä, joilla oli jemmassa tölkkinipsuja tai -klipsuja. Osan sain ilmaiseksi, yhdestä pussista maksoin sokerikilon ja kahdesta lasipurkillisesta kahvipaketin. On taas materiaalia nipsuvirkkaajalle!
Lauantain kurssi alkoi vasta kymmeneltä, joten tehokkaana tätinä kipaisin kirpparilla ennen sitä. Kirpputorilla olikin harvinaisen hyvä tarjonta ja jouduin kiireen kourissa ostamaan yhtä ja toista...
Pieni pitsiliina lähti meille 50 sentillä ja lasipurkillinen nappeja ja muuta tilpehööriä 90 sentillä.
Seuraavan korun kanssa jouduin vääntämään itselleni todellisuutta rautalangasta. Riipus maksoi 3 € ja korvikset 2 €. Mutta olivat niin ihanat, etten voinut jättää niitä sinne pöydälle muun roinan joukkoon. Riipusta katselin sillä silmällä, että ehkä tuunaan sillä jotain enkä niinkään roikota sitä kaulassani ikinä.
Hopean väriset ja jo kulahtaneet rannekoru ja kaulakoru (vai onko se vyö) maksoivat yhteensä 2 €. Ostin siksi, että ajattelen uusiokäyttäväni kaulakorun ketjun klipsulaukun hihnana.
Leipuritäti ei voinut jättää ostamatta sokerimassakoristeiden muotteja. 3 muottia kolmella eurolla. Eri asia sitten, koska näitä tarvitaan...
Joulukoristesydän maksoi 2 euroa. Tuo keskellä oleva musta juttu on liitutaulu. Ajattelin vaihtaa nauhan ja maalata pajukranssin valkoiseksi, niin siitä voisi saada ajattomamman koristeen.
Savonlinnan pääposti on nykyään ihan tyhmässä paikassa ostoskeskuksen kakkoskerroksessa ja sinne ei vieraampi edes löydä. Minä entisenä aktiivipostcrossaajana etsin postin vaikka suon silmäkkeestä. Viime keskiviikkona kiikutin postiin lähtevää pakettia. Postituksen hoidettuani olin menossa suorinta tietä töihin. Mutta kuinka ollakaan, postin viereisen Eurokankaan kassan vierellä oli ihania nauhoja, joihin silmäni väkisin kiinnittyivät ja jalat vastoin parempaa aietta kuljettivat minut laarin äärelle. Niin siinä sitten houkutuksille alttiille mielelle kävi, että poistuin ovesta kolmen puolan kanssa...
Ettei ostohuuma vielä päättyisi, kävin tänään töiden jälkeen Pala-Nurkassa. Pitihän nipsulaukkuihini saada kiinnityssysteemit. Pala-Nurkassa on tosi hyvin kaikkia käsityöjuttuja ja niinpä näitäkin nipsuttimia oli ihan valittavaksi asti. Ostin kiinnityssysteemit viiteen laukkuun, vaikkei niitä vielä ole edes olemassakaan niin monta. Mutta eiköhän sitä talven mittaan kaikenlaista tule kehiteltyä!
Nyt vain pitää saada ensin valmiiksi nämä keskeneräiset tekeleet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti