Etukäteen ajattelin, että yksivuotispäivää juhlistaisin vaikka kuppikakuilla tai muulla herkkuleivonnaisella. Muut kiireet ja vielä tämän päivän työvuoro romuttivat suunnitelman. Melkein jo skipasin koko juhlapäivityksen. Tässä kuussa on tullut skippailtua kirjoittamista ihan liian usein.
Voisin syksysin siilien ja karhujen lailla vetäytyä talvihorrokseen tai -unille. Kesän aikana on tullut kerättyä vararavintoa ja pimeyden lisääntyminen lisää myös uupumuksen ja saamattomuuden tunteita.
Töissäkin tuntui olevan käsijarru päällä. Kuitenkin kalenteria katsellessa oli hoksottimet kohdillaan. Tänään on Maailman pastapäivä! (Kaikenmaailman päiviä niitä nykyään vietetäänkin!) Päädyinkin kotimatkalla ostoksille ainoaan matkan varrelle sattuvaan kauppaan (jaa, olisihan siinä Siwakin ollut...) ja hommasin pastakastiketarvikkeet ja ihan oikeaa italialaista makaronia.
Melkein suurimman kattilan kaivelin kaapista ja laitoin veden lämpenemään. Toiselle levylle lätkäisin paistinpannun ja siihen jauhelihan (400 g) ruskistumaan. Jauhelihan seassa paiston myös sipulin (1 kpl) ja valkosipulin (2 kynttä).
Ruskistetun jauhelihan sekaan ripottelin reilun ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja annoin sen vielä vähän ruskistua. Sitten pannulle kippasin tomaattimurskapurkin sisuksen ja vettä. Mausteita maun mukaan ja kastike sai jäädä hautumaan hiljaisella tulella siksi aikaa, että pasta kypsyi.
Tällainen ruoka valmistuu nopeasti ja maistuu yleensä kaikille, Salaatin kun olisi vielä jaksanut ja ehtinyt tuohon rinnalle räpeltää, niin olisi ollut oiva lauantai-iltapäivän muona paikallaan.
Edellisessä postauksessa esittelin klipsuvirkkauskurssilla opettelemaani uutta mallia. Aikani sen kanssa tuherrettuani, käynnistin purkukoneen ja vaihdoin ohjetta. Mutta taas on tulossa tekele omasta päästä. Eli purkamista voi olla taas tiedossa!
Onkohan tuosta kassista tulossa kuitenkin kori?
ONNEA 1-VUOTIAALLE!!!
VastaaPoistaToivottavasti saan jatkossakin herkutella ruokiesi ja leipomustesi äärellä ja nauttia käsitöistäsi, kirpparilöydöistäsi ja puutarhastasi. Jaksaa, jaksaa! Blogisi on iso ilo :)
Kiitos, Rita, kannustuksesta! Mukavat kommenttisi auttavat jaksamaan ja motivoivat uusiin päivityksiin. Vaikka alun perin ajattelinkin, ettei sillä niin väliä, löytääkö joku juttuni ja että kirjoittelisin vain asioita itselle muistiin, niin kyllä jokainen blogiin tullut kommentti on mieltä lämmittänyt. Siitä olen huomannut, ettei pelkkä itselle kirjoittaminen riitä, vaan on tärkeää, että jutut herättävät edes vähän vastakaikua. Kiitos siis, Rita (ja muut kommentoijat)!
PoistaItse tykkään rupatella blogien kautta. Ja sun blogissa on niin paljon sellaista, mistä nautin!
PoistaOlipa hyvä oivallus! Niin tykkään minäkin, mutten ole tullut sitä ajatelleeksi. Sinullakin on ihana blogi ja toivon, että jaksat vielä vuodenvaihteen jälkeen jatkaa kahvikupillisten ja muiden mukavien asioiden jakamista :)
PoistaOnnea 1-vuotiaalle! Kuulostaa NIIN tutulta, että jaksaa tai ehtii juuri ruuan laittaa..."koetan sitten joskus toisen kerran tehdä sitä salaattiakin"... kuitenkin kun vihanneksia pitäisi lisätä ruokavalioon, olen keksinyt kompromissin tähän salaattilintsailuuni: koetan laittaa esim. pakastevihanneksia itse ruokaan. Keittoihin niitä sujahtaa ihan luonnostaan, ja taas on ruuanlaittajan omatunto hetkisen verran himpun verran parempi. t. outsa
VastaaPoistaTokihan minäkin tuota pakastevihannesten upottamista ruokiin harrastan, Nuo valmiiksi pilkotut ja nopeasti kypsyvät vihannekset ovat niin mahdottoman mukava keksintö! Vaan oletkos upottanut jotain vihanneksia pastakastikkeeseen? Minä en... joskus mietin porkkanaraasteen upottamista kastikkeen sekaan, mutta sain aika pontevan kiellon perheeltä :) Suppiksia joskus lisään jauhelihakastikkeeseen ja itse tykkään sellaisesta kastikkeesta kovasti. Mutta kuopus vierastaa sieniä eikä halua että tällaista luovaa kokkailua kovin usein harrastetaan. :)
VastaaPoista