Keskikesän juhla on ohi. Kesäpäivä on seisahtanut ja päivä alkaa lyhentyä.
Miten niin voi olla? Kun tuntuu, ettei kesä ole vielä edes käynnistynyt kunnolla. Kesäloman alkuunkin on vielä neljä pitkää viikkoa. Toisaalta, luonto pistää parastaan ja kukat kukoistavat. Enpä malttanut olla ikuistamatta niitä jälleen kerran...
Serkuksilla oli hauskaa ja touhut sujuivat sulassa sovussa. Vain meidän esikoinen oli omilla menoillaan jo. Muut puhalsivat innokkaina yhteen hiileen ja luovuus kukoisti.
Kokkokin poltettiin ja sen lämmössä oli ihana olla, muuten sää oli hyvinkin hyytävä. Fleecevuoriset ulkoiluhousut, sukat, lenkkarit, t-paita, fleecetakki ja tuulenpitävä ulkoilutakki eivät olleet lainkaan liioiteltu vaatetus, pikemminkin liian vähän. Ihmeen vähillä vaatteilla nuo lautalla seilaajat tarkenivat! Onneksi ei kuitenkaan satanut!
Kokon liekeistä voisi melkein ennustaa kuin uudenvuoden tinasta..
Ennen puolta yötä ja kokon polttoa nappailin kuvia rannalla. Kummasti aurinko kultasi vastarannan niin, että maisema näytti ihan syksyiseltä jo.
Lopuksi yritin yön kahmussa kuvata Sulo-kissaa. Koska salamaa ei voi eläintä kuvatessa käyttää, valotusaika venyi ja kissamokoma liikkui. Lopputulos oli erikoinen - ehkä jopa taiteellinen.
Kokon polton jälkeen palasimme nukkumaan omaan kotiin. Kotona kokosin pakastimesta kaivamani voileipäkakun syötävään kuntoon ja sitten olenkin keskittynyt pötköttämään sängyllä kirja kourassa. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys alkoi oudosti, mutta koukutti pian lukijansa niin, että piti lukea loppuun miltei samoin tein. Niin kävi myös Enni Mustosen Piikatytön kanssa. Nyt kun olen vain lukenut, silmät ovat niin tikkuiset, että kiukuttaa. Silti en kyllä lukemista lopeta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti