Ystävänpäiväpulla

Jauhopeukaloa alkoi sopivasti syyhyttää ystävänpäivän alla. Kun vielä sattui sopivasti vapaa perjantaipäivä, niin alavireisen epävireistä päivää saattoi hyvinkin hoitaa taikinaterapialla. Hiivataikinan alustaminen ja leipominen on niiiiin rentouttavaa! (Tuota... toistanko itseäni? Olenko kenties joskus ennenkin todennut saman? Voi olla, mutta kun asia on näin!)

Tein pienen, puolen litran peruspullataikinan. Suurkeittiösyndroomastani johtuen yleensä leivon kerralla hervottoman taikinan ja sitten tuskailen, kun en saa valmiita leivonnaisia ahdettua pakastimeen. Tämä pieni lilliputtitaikina tuntui ihan leikkipeliltä. Alustaminen tapahtui helposti ja nopeasti ja kohonnut taikina oli hetkessä leivottu pulliksi.

Halusin kokeilla, voiko pullataikinasta tehdä sydämiä. Ensin ajattelin tehdä pullapalleroita, joita sitten olisin puristellut ja mutistellut sydämen mallisiksi. Mutta ne olisivat varmaan kohotessaan menettäneet sydämellisen muotonsa. Päädyin testaamaan taikinatangoista muotoiltuja sydämiä.

Joskus kauan sitten tein pullataikinasta pusuja, joihin tuli sisälle omenahillosydän. Makuyhdistelmä oli mainio. Miksiköhän en sen koommin ole niitä leiponut? Nyt leivoin ja muistin syyn... :)

Näistä pusuista tehdään siis kuin huulet. Osa suista avautui paiston aikana ihan röhönauruun, eivätkä olleet ollenkaan suloisia suppusuita. Osa pysyi kyllä kuosissaan. Mutta...

Kun pullat valmistuivat, kävi selväksi, ettei kumpikaan lapsista ole niitä tänään maistelemassa. Mieheni saattaa syödä yhden, mutta voi olla ettei maistele sitä yhtäkään. Ja minulla oli kolme pellillistä pehmeän muhevaa tuoretta pullaa! On siinä yhdelle naiselle napostelemista ja yksin ystävänpäivänä poskeensa pistelemistä.

Onneksi ihmisellä on työkavereita! Pakkasin sydämiä laatikkoon ja patikoin työmaalle pullapaketin kanssa. Kirjoitin vielä kortinkin, jonka kuvapuolen teksti kuului "Töissä väsyneenä ja heikkona, vapaalla täysin peikkona." Pusuja en vienyt ja siihen on hyvä syy. Satun tuntemaan työkaverini ja heidän mielikuvituksensa sekä varsinkin perjantaihuumorinsa ja voi olla, että pusuhuulien muoto olisi saanut jutut karkaamaan käsistä. Tai ehkä se likaisin mielikuvitus onkin minulla... ?

Röhönaurupulla

Paras pusupulla

En kuitenkaan vapaapäivän kunniaksi kahvitellut työpaikalla vaan join kahvit perjantaipullan kera kotona ihan rauhassa. Juon kahvini raakana, siis ilman maitoa ja sokeria. Siksi en yleensä ota mukiini pikkulusikkaa suotta silmään tökkimään. Nyt otin... ja yötyöläinen, joka juuri oli herännyt, sitä kävi hämmästelemään. Mutta nytpä lusikka olikin silkkaa kuvausrekvisiittaa. Vähän huonosti siitä tosin erottuvat nuo halailevat muumit...