Äidilläni on tänään syntymäpäivä. Onnea hänelle!
Ei ole pyöreistä vuosista kyse, mutta on mukavaa muistaa päivänsankaria ja suvun kokoontua yhteen kahvittelemaan. Äiti oli jo työn touhussa ruokaa puuhaamassa, kun pääsimme perille. Kävin auttamaan ja vatkasin kerman ja levittelin sen kakun reunalle. Pieni kakku on gluteeniton leivos keliaakikolle.
Lahja-asia pohditutti. Aikuisella ihmisellä, jolla on elämää takana vuosikymmen jos toinenkin, alkaa kaapeissa olla jo liikaakin säilytettävää. Turhaa rompetta ei halua toiselle vastuksiksi roudata. Tyhjinkään käsin ei ole kiva mennä. Kaikenlaiset hemmottelulahjakortit tai vaikka teatteri/konserttireissut olisivat oivia, mutta satuinpa tietämään, että vanhemmilleni on kertynyt menoja ja reissuja lähiajoille runsaan puoleisesti.
Onneksi äitini on kova käsityöihminen ja viimeiksi kun tapasimme, hän huokaili neuloneensa lähes kaikki lankansa loppuun. Siitä se huikee idis sitten lähti. Kävin kaupasta reilun muovikassillisen seitsemää veljestä ja kotoa löytyi vielä vähän erikoisempia lankakeriä mausteeksi. Pakkasin kaikki isoon paperikassiin, jossa langat on hyvä säilyttääkin.
Jos lahjansaajan ilmeistä voi jotain päätellä, lahjan kanssa ei menty pahasti metsään.
Kukkia haettiin matkan varrelta Kerimäeltä maailman parhaasta kukkakaupasta, Suopursusta. Siellä on sitten hyvä palvelu ja kukkien hintalaatusuhde enemmän kuin kohdallaan! Suosittelen ehdottomasti kaikkia käyttämään tämän kaupan palveluja! Ostin samalla kuopukselle huomisen nimipäivän johdosta muutaman ruusun ja sillä aikaa kun kauppias paketoi kukkia, ihailimme kuopuksen kanssa kaupan takahuoneen mahtavaa lankavalikoimaa. Kun kotona sitten purimme kukkapaketin, ruusut oli sidottu kauniiksi kimpuksi ja niihin oli lisätty vihreää piristykseksi. Silti ei hinta päätä huimannut! (Kuopuksen kukista kuvia seuraavassa postauksessa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti