Jotakuinkin otsikon tapaan meni muinoin eineslihapullamainos. En enää muista, mikä firma eineksiään mainosti, mutta lause on kuitenkin hyvin iskostunut mieleen. Meidän perheessä ei kannata eineslihapullia tarjoilla. Ei kelpaa.
Onneksi omatekoiset lihapullerot tekevät hyvin kauppansa. Tänään kokkailin ruokaa jo heti aamusta, sillä iltavuoro työtyössä haittaa harrastuksia sekä kotitöitä. Perunoita aloin kuoria jo aamuseitsemältä, se kun on hiljaista puuhaa eikä häirinnyt hiihtolomalaisten aamu-unia. Lihapullataikinan alustaminen ei sekään aiheuta mekkalaa, joten se oli vuorossa heti perunateatterin jälkeen.
Sipulipussikeittoainespakkauksessa on hyvä ja helppo lihapullaresepti. Reseptissä käsketään varaamaan 500 grammaa jauhelihaa, mutta minullapa olikin 700 gramman paketti sikanautaa. Ei hätää, ainahan voi isommankin taikinan tekaista! Päänvaivaa aiheutti vain se, että kun puolen kilon taikinaan tuli yksi pussi sipulikeittoaineksia, niin pitäisikö isompaan annokseen laittaa kaksi pussia vai puolitoista pussia. Sitten se puolikas pussi ajelehtisi kuiva-ainelaatikossa aikansa kunnes sisältö olisi levinnyt laatikon pohjalle... siis huono ratkaisu. Päätin, että kaksi pussia on varmasti liikaa, joten yksi pussi sai riittää. Vasikanfondia meillä ei ollut, eikä se ole välttämätön ainesosa, joten taikina valmistui ilman sitä. Lopputulos oli sitten melko miedon makuisia lihapalleroita, mutta kuitenkin vallan hyviä. Itse "maistelin" useamman ja kun työpäivän jälkeen kotiuduin, näin että olivat pullat muillekin kelvanneet...
Kun yli 20 vuotta sitten olin au pair -tyttönä Sveitsissä, perheen suomalainen äiti, joka on myös kotitalousopettaja, painotti aina kuinka tärkeää on maistaa lihapullataikinaa ennen paistamista. Minusta pelkkä ajatus tuntui etovalta. Maistelin toki, kun patistettiin, mutta sen jälkeen en ole raakaa lihaa syönyt. Ymmärrän kyllä maistamisen pointin. Mutta aina nuo väkerrykseni ovat tulleet syödyiksi täällä kotimaan kamaralla, vaikken raakaa taikinaa olekaan suuhuni pistänyt.
Paistan lihapullat aina uunissa pellillä. Paistinpannulla paistamisesta tulee käryä ja jos pannulle vielä pitää lisätä rasvaa, niin en tykkää. Usein pellin päälle asetellulla leivinpaperilla on paistamisen jälkeen reilusti pullien hikoilemaa rasvaa, mutta tämänkertainen liha oli tosi laadukasta eikä ylimääräistä rasvaa juuri irronnut.
Nam! Vieläkö noita löytyy? :)
VastaaPoista