Viime syksynä luin Sofia Lundbergin esikoisteoksen Punainen osoitekirja ja lumouduin. Iäkkään Doriksen elämäntarina oli koskettava ja henkeäsalpaava seikkailu Ruotsista Ranskan kautta Yhdysvaltoihin ja takaisin Ruotsiin.
Nyt sain käsiini Lundbergin toisen teoksen, kirjan nimeltään Toinen puoli sydäntä.
Elin Boals on newyorkilainen menestyvä, työlleen omistautunut valokuvaaja, jonka aikuiseksi kasvanut tytär on muuttanut pois kotoa ja jonka mies on saanut tarpeekseen vaimonsa työstä - ei varsinaisesti työstä vaan siitä, kuinka paljon Elin on työnsä takia poissa kotoaan.
Elinin lapsuus oli jotain aivan muuta kuin suihkuseurapiirien kuvaamista ja vakavaraista, taloudellisesti huoletonta nykyelämää. Jotenkin vain on käynyt niin, ettei Elinin perhe Yhdysvalloissa tiedä Elinin menneisyydestä mitään - tai tietää, mutta vain Pariisista saakka ja väärinkäsityksiä ei ole oiottu.
Tässä romaanissa on samoja rakennusaineita kuin Lundbergin esikoisessakin. Ruotsista Ranskan malliuran kautta Atlantin taakse ja lopulta paluu kotikonnuille... Muuten tarina on kuitenkin eri. Sofia Lundbergin tyyli on mukaansavetävää ja koskettavaa. Lukija elää vahvasti mukana Elinin tunteissa.
Kirjan teksti on kaunista, ajatuksia avaavaa, koskettavaa.
"Kun lähdet, kaikki tähdet sammuvat. Sitten kaikki on mustaa,"
"Sitten sinun on oltava kuu ja heijastettava auringonsäteitä. Saat valoa pimeyteen. Älä ikinä unohda, että pimeyden takana on aina aurinko"
Yhteen elämään mahtuu paljon. Mistä tietää, että muistaa kaiken oikein?
Pyörittelinkin tuota kirjaa jo hyppysissäni. Taidan joutua hakemaan, niin hyvältä kuulostaa ❤️
VastaaPoistaHae ihmeessä, olen varma että tykkäät <3
Poista