Sieniä ja perhosia

Elokuun viimeisenä lauantaina oli vähän erilainen työpäivä. Olin parin työkamusen kanssa talkooapuna Kerimäellä tyhjentämässä kirjoja  hyllyistä laatikoihin. Siellä valmistellaan omatoimikirjaston käyttöönottoa ja siksi hyllyjärjestys pitää muuttaa sellaiseksi, että saadaan kameravalvonta toimimaan järkevästi.

Huh huh, olipa hikinen urakka! Mutta kun viisi naista tarttui rivakasti toimeen, työ joutui ja pääsimme lähtemään viikonlopun viettoon. Sen verran olimme aikataulusta edellä, että täti joutui odottelemaan kyytiä ja siksi kävelin pitkin tien pientareita veljeni luo odottelemaan. 

Matkan varrella kuvasin perhosia. Ohdakeperhonen ei ujostellut, mutta sitruunaperhosta ei poseeraaminen huvittanut.

Kun kyyti tuli, hyppäsimme siihen kummitytön kanssa yhdessä ja eipä aikaakaan, kun olimme jo kantrarellimetsässä koiruleiden kanssa. Koirista ei sienikoiriksi ole, mutta silti saimme saalista koko sankollisen.

Sienet piileskelivät risukoissa lehtien ja heinien alla, mutta tarkkoina tyttöinä löysimme ne silti.

Saalis laitettiin suurin piirtein puoliksi ja niin molemmissa huusholleissa päästiin leipomaan kantarellipiirakkaa ja herkuttelemaan kantarellimuhennoksella. Nam, kesän mainioita makuja!

Lopuksi käytiin saunassa ja uimassa ja Ala-Luotojärven vesi oli yllättävän lämmintä, vaikka oltiin jo syyskuun kynnyksellä. Syksyä kohti, mutta kesäisissä lämpötiloissa mennään!