Tänä kesänä en meinaa millään pysyä kesän ja elämän vauhdissa. Postaukset viiraavat viikkotolkulla jäljessä enkä edes ennätä kuvata kaikkea, mitä suunnittelen, puhumattakaan siitä, että kirjoittelisin kaikki mieleeni putkahtaneet jutut... No, ei voi mitään että elämä on hektistä. Yritän parhaani mukaan raportoida edes pienen siivun sieltä täältä.
Puutarhassa tapahtuu ihan itsestään ja se on hyvä se. Toinen kesäkurpitsan taimista käyttäytyi oudosti ja näytti, ettei se saa aikaiseksi yhtään pötkylää ruokapöytään. Se vaan kasvatteli lonkeroitaan sinne tänne eikä näyttänyt ryhtyvän kurptisantuottajaksi ollenkaan. Eikä ryhtynytkään, sillä se onkin koristekurpitsa, joka tekee useita pieniä kurpitsoja, mutta ei näistä syötäväksi ole.
Kasvimaalla kasvaa pari orvokkiakin. Miten lie sinne päätyneet? En muista istuttaneeni...
Sinisiä kellokukkiakin on kukkamaalle ilmestynyt ihan itsestään. Näyttävät hyvältä oranssien kehäkukkien vierellä.
Suurin hämmästyksen aihe tänä loppukesänä on pieni luumupuumme, joka kantaa valtavasti hedelmää. Se on kitunut paikallaan yli 15 vuotta ja vasta viime aikoina se on jaksanut kukkia vähän ja kasvattaa kukista luumuja. Tänä vuonna puu tekee eittämättä oman ennätyksensä.
Tämä ennätyksellisyys ei haittaa vaan hykerryttää. On onni käydä napsimassa illan hedelmäherkut suoraan omalta pihalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti