torstai 11. heinäkuuta 2019

Miljoonan virheen huivi


Siitä on viikkoja vierähtänyt hämmentävän monta, kun kirjastossa käsiini sattui Pirjo Iivosen Unelmien huivit -kirja. Sitä siinä puolihuolimattomasti selailin ja PANG! Ihastuin ikihyviksi! Iik, miten ihana huivi! Usvametsä...


No, taisin kyllä vielä enemmän ihastua tuohon kuvaan, joka on otettu keskellä valtaisaa auringonkukkapeltoa.

Mallihuiviin käytettyä lankaa minulla ei tietenkään ollut enkä sitä lähtenyt ostamaankaan. Pullistelevathan lankavarastoni muutenkin jo liiaksi. Mutta joululahja-alpakkalangat voisi tähän huiviin varmaan neuloa, näin pähkäilin. Ja ei kun tuumasta toimeen!


Mallitilkun teko on silkkaa ajanhukkaa ja turhaa - suoraan neulomaan huivia, niin aikaa säästyy!

No niin. Jos olisin mallitilkun tikutellut, en varmaan olisi tehnyt koko huivia. Mallikerta olikin yllättävän monimutkainen, jokaisella kerroksella sai olla alusta loppuun skarppina. Ja jokainen kerros oli ratkaisevasti erilainen, joten en millään oppinut mallikertaa ulkoa. Pörröinen lankani ei auttanut ollenkaan, pikemminkin hämmensi lisää. Meni hurjan kauan ennen kuin aloin hahmottaa, kuinka kuvio oikein syntyikään ja virheitä tein miljoona. Mutta tämän pörrölangan purkaminen ei ollut helppo homma. Suorastaan mahdottomaksi purkaminen muuttui, kun tuskastuin kädet hikisiksi ja tekele huopui sitä mukaa kuin valmistui.


Tietenkin kävi niin kuin etukäteen arvelinkin, ettei lanka riittänyt. Kahdella kerällä pääsi vain vauhtiin, mutta sitten piti  käydä Suopursusta lisää materiaalia neuleeseen.

Tein tyhmyyksissäni työtä lyhyimmillä mahdollisilla pyöröpuikoillani, joten työn edetessä en saanut mitään tolkkua sen koosta. Päättelin työn samoilla kerroksilla kuin mallityökin oli päätelty. Ei olisi pitänyt. Tuli pieni nenäliina tästä...

Kuvissa työ on päättelemättä, sillä aina vain harmittaa, ettei oikein onnistunut...

t


Että tällainen miniraapaisu huivi on harteillani... Puoli metriä lyhyempi kuin ohjeen huivi. Ei taida olla käyttöä tälle, kun tuo toinen reunakin jää noin hassusti siivekkeeksi. Työ on Ellin oppivuodet eli ehkä otan tästä opikseni. Ehkä en. Mallitilkkua tuskin jaksan tai viitsin edelleenkään tehdä.


Tai tulihan tuosta mallitilkku. Vähän iso sellainen, heh.

4 kommenttia:

  1. No,jos miun mielipidettä kysytään, niin tuohan on ihan kiva noinkin. Erilainen asuste ;-) ja juu...en oo koskaan tehny mallitilkkua enkä tee.

    VastaaPoista
  2. Aivan eri värinen tuli! Mutta mitäs vikaa tuossa muuten on? Ihan käytettävä ja kaunis ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kikkanalta (siis pieneltä) vaikuttaa, mutta ehkä tällekin tekeleelle joskus jotain käyttöä löytyy :)

      Poista