Taatto läksi läksi innoissaan...

...joulukuusen, -kuusen hankintaan... Meitä kyllä lähti ihan isompi joukko innoissaan joulukuusia hankkkimaan niin meille kuin vanhemmillekin lauantaina ennen joulua. Isä ja äiti sekä Kotosen väkeä setä, täti, kuopus ja koiralapset. Kaikki olimme innoissame, mutta koiralapset eivät meinanneet pöksyssään pysyä, kun saivat ulkoilla irrallaan ja mukana oli kunnon komppania säntäilemässä lumisessa metsässä.

Äitihän se tietysti heti metsään mentyä bongasi ensimmäisen mahdollisen kuusen... Se olisi isomman kuusen latvus, joka metsänhoidollisestikin olisi seuraavana kesänä kaatouhan alla. Molemmin puolin tätä kaunotarta nimittäin kasvoi jo kohtalaisen kokoiset honkapuut.

Mutta eihän sitä niin nopeasti voitu valintaa tehdä. Pitemmälti piti hangessa kahlata.

Kyllähän täällä tätä valinnanvaraa oli!

Kumpi on parempi latvus? Tämä vai se ensin nähty?

Isä on jo löytänyt kuusen heille.

Lopulta päädyimme siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon. Setä pääsi sahauspuuhiin.

Koska kuusenhakureissu jäi yllättävän lyhyeksi, naisväki reippaili koirien kanssa vielä rantaan. Koirat nauttivat!

Rantamökin ikkunassa oli kuuramaisema ensin yövalaistuksessa...

... ja sitten päivänvalossa.

Ihana ulkoilusää! Ainoa haittapuoli oli koirien tassukarvoihin palloksi kertyvä lumi. Niitä piti pureksia pois vähän väliä. Voin kuvitella kuinka ilkeältä lumipaakut tassun alla tuntuvat. Pois ne on saatava!

Ja kun esikoinenkin ennätti kotiin sunnuntaina, tytöt ja setä koristelivat kuusen. Näin hieno tuli!

Koristeina oli niitä samoja palloja, jotka ostin jo ensimmäiseen yhteiseen kuuseeni, itse askartelemiani tonttuja ja muutama vuosi sitten kirpputorilta löytämiäni Marimekon lasipalloja. Meidän näköinen joulupuu.