Tuli viedyksi lapset kuoroharrastukseen jo varhain. Esikoiselle kuorosta näyttää tulleen elinikäinen harrastus. Lontoossa hän löysi mieleisensä kuoron aika kaukaa ja matkusti viikoittain työpäivän jälkeen reilun tunnin suuntaansa päästäkseen rakkaan harrastuksen pariin.
Nyt esikoinen opiskelee Helsingissä ja laulaa Savolaisen osakunnan laulajien riveissä. Kuoron perinteinen Seimi-joulukonsertti jalkautuu Savon maakuntaan joka vuosi joulun alla. Tänä vuonna konsertit pidettiin Kangasniemellä, Suonenjoella ja Hirvensalmella. Siis lähellä, mutta kuitenkin kaukana.
Koska oivallisesti sattui vapaapäivä meille molemmille Kotosille Hirvensalmen konserttipäivänä, istuimme Avensikseen ja autoilimme ensin Mikkeliin, josta nappasimme kyytiin kuopuksen, ja sitten kohti Hirvensalmen kirkkoa. Matka oli pitkä (kahden tunnin ajomatka) ja keli kehno, joten lähdimme varmuuden vuoksi matkaan hyvissä ajoin vain ollaksemme perillä yli puoli tuntia ennen konsertin alkamisaikaa.
En ole ennen Hirvensalmella käynytkään. Nytkään ei pimeän päässä saanut kunnon kuvaa pitäjästä, mutta kirkko siellä on hieno!
Kirkon ovessa oli konserttimainos.
Olimme aikaisessa, mutta ulkona oli hyytävä tuuli. Pakko oli astua jo kirkkoon sisään. Jäimme odottelemaan eteiseen, mutta nappasin ovelta kuvan harjoittelevasta kuorosta. Tästä esikoinen sanoi, että se on siinä mielessä huono, ettei kaikilla ole vielä oikeat esiintymisvaatteet päällä.
Kun harjoitus oli ohi, esikoinen kerkesi käydä vaihtamassa kanssamme muutaman sanan. Esikoisella oli upea kuorokaverin taiteilema kampaus.
Konsertin alkua odotellessa oli aikaa katsella kirkossa ympärilleen. Katossakin oli hienot maalaukset.
Kuoro saapui konserttiin kulkueena laulaen.
Kuoroa johtaa Sabrina Ljungberg.
Tunnin setti sisälsi kaunista, korvia hivelevää kuorolaulua, joka soi kirkkaana ja täyteläisenä kirkon oivassa akustiikassa. Ohjelma alkoi minulle tuntemattomammilla kappaleilla (mm. Jesus Christus nostra salus, Ave maris stella, Weihnachten ja O Nata Lux) ja solistit selvisivät vaativista osistaan hienosti. Muu kuoro tuki solistia kuin huippuunsa viritetyt soittimet.
Konsertin puolivälissä päästiin tutumpiin joululauluihin ja Mia Makaroffin Ketun joululaulu kuulosti kovin kotoisalta, kiitos puhki kuunnellun Rajattoman joululevyn. Varpunen jouluaamuna, Arkihuolesi kaikki heitä, En etsi valtaa loistoa ja Jouluyö, juhlayö soivat niin herkistävän kauniisti, että piti nieleskellä palaa kurkusta. Yhteislauluna laulettu Maa on niin kaunis itkettää aina, mutta nyt veisasin täysin palkein. Välillä piti nieleskellä, mutta en antanut sen haitata.
Kuoro lauloi vielä bonuskappaleen lopputaputusten jatkuttua loputtomiin. Kotimatkalle pääsimme lähtemään ennen kahdeksaa ja kotona olimme ennen iltakymmentä. Kuorolaiset olivat perillä Helsingissä vasta yhdentoista jälkeen yöllä. Kiertue oli ollut antoisa ja hauska, joten ei haitannut, vaikka esikoisella oli aikanen aamuherätys vastassa.
Ehkä ensi vuonna saamme SOL:n Savonlinnaan... Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti