Ite sain

Lienee täti ollut aika kilttinä kuluneen vuoden aikana, sillä joulupukki kantoi lahjoja selkä vääränä. Ihan ylenpalttista, kuten kuvista näkyy.

Kirjastokuningatar äitinsä kanssa kiikutti tädille töihin hurjan kokoisen puketin, jonka uumenista paljastui tämä upea joulukukka-asetelma. Onneksi se oli sellainen päivä, että setä oli tulossa minua autolla hakemaan. Neljä kilometriä pakkasessa kävelyä olisi voinut olla kukille liikaa, vaikka ne olikin huolella kääritty hallaharsoon ja sanomalehtiin. Samalla reissulla kuopuksen koiralapsille tuli kummallekin omat joululahjapaketit, mutta niistä paljastuneita pureskeltavia ja kiskottavia köysiä en ole tullut kuvanneeksi...

Muutamaa päivää myöhemmin sama kaksikko oli jälleen tuomisten kanssa liikenteessä. Tällä kertaa sain ison peltirasiallisen mureita ja maanmainioita pikkuleipiä. Älyttömän hyviä!

Aattona käärin lahjapapereista vielä monenlaista mukavaa ja tarpeellista. Työkaverilta sain kaksi kaunista kynttilää ja käsirasvaa pumppupullossa.

Toinen työkaveri ja esikoisen kummitäti oli leiponut maukkaita ja mureita pipareita ruisjauhosta. Niitä saimme maistiaisiksi lasipurkissa ja purkin kaverina lahjakassissa oli kaunis Pentikin kynttilä.

Kummitädin lahjapaketti oli painava! Sieltä löytyi kauniit lasiset sydänkoristeet, sydämellinen servettiteline servetteineen ja iso lasipurkillinen eri värisiä karkkeja. Vasta kuvaamisen ja kameran pois laittamisen jälkeen huomasin, että purkissa olisi toisella puolella ollut koristeetkin, hups!

Korttikaveri Outsa Kouvolasta lähetti herkkuja, Papulaarin tummapaahtoista ja pehmeäaromista joulukahvia sekä Papulaarin kauniita ja herkullisia konvehteja. Njam!

Vanhemmilta sain joulukirjan ja äidin neulomat lämpimät ja kauniit kaupunkivillasukat. Näitä sukkia ihailin aiemmin yhdestä sukkakirjasta, mutta enpä arvannut joulupukin kuuntelevan.

Sinänsä hassua, mutta nyt kun katselen noita sukkia, jotkut taloista näyttävät ihan hämmästyneiltä torneilta tai jopa kummituksilta, heh.

Kun kiskoin sukat jalkoihini aikomuksenani kuvata niitä, kuopuksen koiralapset olivat heti haukkana paikalla. Niidenkin mielestä sukat ovat tosi hienot!

Kälyn lahja oli hänen omien sanojensa mukaan interaktiivinen. Aivan ihanan väristä alpakkalankaa pari kerää. Mitähän näistä tekisi...? Lapaset, kynsikkäät vai pienen huivin?

Esikoiselta sain uudet kännykän kuoret ja veitikkaiset korvakorut.

Tyttöjen yhteinen lahja oli iso ja enemmän kuin mieleinen yllätys. Kuopus oli taiteillut tekstit  lahjakorttiin. Niin hienosti kirjoitettu ja niin hieno idea! On ne kyllä kekseliäitä, minun rakkaat lapseni.

Setäkin oli keksinyt hyvät lahjat. Olin jo tuskaillut, kun entinen cd-soitin temppuili ja takkuili eikä toiminut kunnolla. Sain siis uuden! Ja tämä onkin niin moderni vekotin, että sillä voi kuunnella myös mp3-formaatin levyjä tai vaikka muistitikulle tallennettuja äänitteitä.

Toinen lahja oli isohko lahjakortti Taito Shopiin. Vau... mitähän sitä oikein ostaisi? Valtavasti valinnanvaraa!

Sitten kävin pohtimaan olinko ehkä unohtanut jotain. Olin! Klaukkalan kummeilta tuli joulukortin mukana S-ryhmän lahjakortti.

Myöhemmin muistin vielä, ettei uusi hieno avaimenperänikään ollut lahjakatsauksen valokuvaustuokiossa mukana, se kun killuu edelleen joulukortin kulmassa. Kunhan saan aikaiseksi joulukorttipostauksen, esittelen myös hienon avaimenperäni.

Ja ihan juuri tuli mieleeni, että postauksesta puuttuu myös sedän veljen vaimon neulomat pipot! Ihan sai itse valita mieleiset päähineet korillisesta ja valitsin yhden ruskeasävyisen ja toisen turkoosiin vivahtavan. Hiihtoreissulla jo ruskean pipon testasin ja hyväksi havaitsin.

Kiitos kaikille minua/meitä muistaneille! On kovin hemmoteltu olo.

Yhtä joululahjaa availin pitkin joulukuuta eli serkun tekemän joulukalenterin luukuista löytyi joka päivä hienoja yllätyuksiä. Mutta sepä onkin oma juttunsa se!