Oo, saimme tänä vuonna valkean joulun! Ihanaa! Mutta yläkuvassa ei ole nietoksia eikä kinoksia vaan kurkistus äidin puurokattilaan. Perinteisesti olemme itsenäisyyspäivän aikoihin äidin kanssa paistaneet Kotosen perheelle joulupiirakat ja niin teimme jälleen.
Autoilimme Kotosen sedän ja kuopuksen koirien kanssa Luotojärvelle aikaisin aamusta. Äidillä oli siellä jo riisipuuro valmiina ja kuoria tulossa kovaa vauhtia.
Ryhdyin siis täyttämään ja rypyttämään, Liukuhihnataktiikkamme on pettämätön!
Eikä aikaakaan, kun paistovalmiita piirakoita oli monta pellillistä. Isä alkoi paistomestariksi ja homma joutui!
Riisipuurosydän loppui ennemmin kuin kuoritaikina, joten tekaisimme lopuksi vielä pienen satsin perunapiirakoita. Kaiken kaikkiaan tehtailimme 145 jouluherkkua, joista osa tietenkin meni maistellessa...
Mikä lie kömmähdys, mutta valmiit piirakat jäivät tyystin kuvaamatta. Kai siksi, että leipomisen ajan rauhallisesti pötkötelleet nelijalkaiset ystävät piti viedä luksuspäiväreippailulle. Luksusta asiassa oli se, että sai juosta ihan ilman minkäänlaisia riimuja, ketjuja tai taluttimia. Oi vapauden riemua!
Yritettiin kävellä vähän järven jäälläkin, mutta se ilo latistui pian. Jään päällä oli niin paljon vettä, että housunlahkeet kastuivat ja koirilta tassukarvat.
Pellolla pinkoessa ei ollut vesiongelmaa.
Olipa mukava yhdessätekemisen päivä. Kiitos äiti, kiitos isä!
Ihanat piirakka talkoot:)mukavaa yhdessä tekemistä.
VastaaPoistaaikaisin kun aloittaa kerkiää paljon päivän aikana:)
voi tuota koirien riemua!!
Sinulla ihana perhe!:)
Minulla on ihan oikeasti on ihana perhe <3 ja olen siitä onnellinen :)
PoistaAhkerat piirakanpaistajat ❤ Ja nuo koirulit ❤
VastaaPoistaIhana ihminen on ihanan perheensä ansainnut ❤
Yhteistyöllä työ joutuu <3
PoistaKiitos, sisko :) Samaa voisin sanoa sinusta :) <3