Kuvakimara kirjastokierrokselta

Ou nou. Nyt on Kotosen tädin maailmankirjat ihan sekaisin, kun kello rientää sillä kiireellä, ettei edes hetkeksi ole joutanut blogimaailmaan seikkailemaan. Yksi syy ajan käsistä hupenemiseen on tietenkin Kotosen koirahoitolaan kotiutuneilla nelijalkaisilla hoitolapsilla, mutta kyllä lähenevä jouluaattokin on tuottanut ylimääräistä sydämentykytystä. Sen verran monella jutulla on ollut alkukuusta deadline eli ehdoton viimetippa. Yhä on tekemistä jonoksi asti, mutta en malta olla edes vähän naputtelematta kuun kuulumisia

Ihme ja kumma, mutta sain työn puolesta tilaisuuden osallistua Kuopion kirjaston ja AKE:n järjestämälle opintomatkalle Tampereen kirjastoihin. Lähdimme työkaverin kanssa matkaan varhain maanantaiaamuna 3.12. tilausajobussilla Savonlinjan Savonlinnan varikolta. Mikkelistä bussiin nousi seuraavat matkalaiset ja vielä reitin varrelta muuta innokas ekskursiolle osallistuva. Toinen bussi lähti matkaan Iisalmesta ja keräsi kyytiin sen suunnan retkeläiset.

Vajaa viisikymmentä innokasta kirjastolaista saapui Tampereelle iltapäivän hämärtyessä. Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto. Olipa upea paikka! Talo oli täynnä nuorta kansaa, mutta silti tilassa vallitsi harmoninen rauha ja levollinen tunnelma. Oleskelupaikkoja oli valittavaksi asti ja kaikkialla niin viihtyisää. Ei voinut kuin huokailla ihastuksesta.

Kuvia otin kasapäin, mutta olen tähän postaukseen yrittänyt poimia vain yleisesti kiinnostavimmat laukaukset ja ne, jotka ovat enemmänkin ammatillisesti kiinostavia, karsittiin raa'asti pois.

TTY:n kirjasto on opiskelijoille ja henkilökunnalle auki ympäri vuorokauden ja kirjaston tiloista löytyy paikkoja myös opiskelun ohessa huilaamiseen.

Hellyttävät olivat nuo pienet koirat asiakaspalvelupisteen edessä. Meidän kirjastossa samanrotuiset kaverit majailevat lastenosastolla, mutta tässä kirjastossa koirilla tuskin kukaan ratsastaa.

Kirjaston kokoelmat ovat rakennuksen alimmassa kerroksessa, mutta päivänvaloa tulee kerrosten läpi rakennetun kattoaukon kautta.

Kirjaston kädenojennus ahkerille opiskelijoille on pieni keittiö. Siellä voi keittää teetä tai lämmittää ruokaa mikrossa.

Tampereen kadut olivat yhtä raitiotietyömaata, joten paikasta toiseen busseilla siirtyminen ei ollut ihan helppo nakki, tai musta makkara kun kerran Tampereella oltiin. Bussikuski sompaili pitkin auki revittyjä katuja ja matkustajat ihailimme vallan upeita jouluvaloviritelmiä, joita kaupunkiin oli taiteiltu. Mutta niin vain saavuimme seuraavaan matkakohteeseen eli Sampolan tietotorille ja  kirjastoon vain vähäsen myöhässä.

Täällä on asiakkaille tarjolla tietokoneita, opastusta ja oleskelutilaa ja Makerspace Tekomon tiloissa myös ompelukone, saumuri, pinssikone, 3D-tulostimet ja vinyylileikkuri. Huuli pyöreänä hämmästelimme kaikkea tätä. Kyllä nykymaailmassa on mahdollisuuksia!

Ihmisen paras ystävä oli jätetty ulkoupuolelle odottamaan.

Itseäni kiinnosti kaikkein eniten päivän viimeisin kohde eli Tampereen pääkirjasto Metso, joka on avattu samana vuonna kuin itse kirjoitin ylioppilaaksi eli 1986 ja jossa vasta on valmistunut perusteellinen peruskorjaus. Harmi vain, että aikataulumme oli niin tiivis, että käynnillämme ennätimme vain pikkuisen raapaista pintaa ja jäi ihan nälkä nähdä enemmän.

Metson peruskorjaus on mielestäni enemmän kuin onnistunut, vaikka siellä näkyykin vähän painolastina, mutta myös rikkautena alkuperäisten arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän perintö.

Erilaisia kokous- ja neuvotteluhuoneita Metsossa on useita. Aina ei tarvitse istua jäykästi kahden puolen kokouspöytää. Tilat oli nimetty hellyttävästi tamperelaisten kirjailijoiden henkilöiden mukaan, mm. Tirlittan ja  Ransu.

Opastetulla kierroksella ikkunasta näkyi lumisateessa viereinen kirkko ja bussipysäkillä salaperäinen, surumielinen hahmo. Siinä vaiheessa kun sain kameran laukaisukuntoon, hahmo oli jo vetäytynyt pylvään taakse piiloon. Nappasin silti pari hämyisää otosta.

Edellisen kerran olen käynyt Metsossa opiskeluaikaan eli 1980-luvun viimeisinä vuosina. Siitä vierailusta en paljoa muista, mutta veikkaan nykyajan jyränneen yli jo sen ajan modernin kirjastomaailman.

Metsosta kiirehdimme kirjautumaan hotelliimme Scandiciin, että ehtisimme edes vähäisen huokaista ennen iltaohjelmaa eli illallista ravitemisliike Aistissa. Koko päivän bussissa istumisen ja sisätiloissa seikkailemisen jälkeen oli ihanan piristävää kävellä pikkuisessa lumisateessa hotellilta Aistiin, joka olikin persoonallinen ja sympaattinen ravintola.

Ruokajuomaksi tilasin kuivaa omenasiideriä ja sain tutustua maukkaaseen uutuuteen, Kerneen.

Pääruoaksi söin naudan paistia maustepippurikastikkeella ja paahtoperunoita. Annoksesta ei ole kuvaa, mutta jälkiruoka, talon marjapiiras, tsinuskikastike ja vaniljakerma, oli niin kauniisti tarjolle aseteltu, ettei sitä olisi raaskinut syödä ollenkaan.

Ruokailun jälkeen saimme kuulla kirjailijavierasta, Johanna Sinisaloa. Olimme sellaisen kulman takana, että ääni kuului, mutta kirjailijaa ei näkynyt. Vaikka joku pyysi kirjailijaa näyttämään kasvojaan myös meille seinän takana istuneille, kirjailija kurkisti kulman takaa sen verran varovaisesti, etten silloinkaan nähnyt hänestä vilaustakaan. Oli jotenkin tyhmä tunne olla möllöttää siellä katveessa...

Yö hotellissa meni hyvin höyhensaarilla ja aamulla oli tarjolla runsas ja kattava hotelliaamiainen. Edellisen illan myöhäinen ja tuhti illallinen painoi vielä vatsassa, joten yhtään ei ollut nälkä. Silti piti lautaselle kerätä yhtä sun toista suuhunpantavaa.

Tällä aamiaisella maistoin ensimmäisen kerran elämässäni mustaa makkaraa. En oikein tiedä mitä odotin... ihan hyvää oli.

Aamiaisen jälkeen ekskursiomme jatkui ja bussit suunnistivat eri reiteille. Iisalmen bussin väki matkusti tutustumaan Palokan kirjastoon Jyväskylässä ja meillä oli seuraavana tutustumiskohteena Lahdn pääkirjasto. Toki sitä ennen jo söimme lounaan, ettei vain nälkä ehtisi tulla... Tällä reissulla oli kahvi- ja ruokataukoja niin tiheässä, ettei kukaan varmasti jäänyt nälkäiseksi!

Mutta siis sinne Lahteen!

Aloitimme tutustumisen lastenosastolta, sillä seurueessamme oli esitettty sellainen toive.

Kun pääsimme lastenosaston jälkeen tutustumaan muuhun kirjastoon, aloin taas huokailla ihastuksesta ja vähän kateudestakin. Niin avaraa, valoisaa, viihtyisää ja kotoisaa! Tiloja kaiken maailman tekemisille (digitointi, studio, pelaaminen, soitonharjoittelu...) ja leppoisaan oleiluun.

Taisipa kaikissa vierailukohteissamme olla esillä yhteisöllinen palapeli. Hieno idea!

Etkö näe lukea lehtien pientä tekstiä? Lahden lehtilukusalissa on ihan kunnollisen kokoinen näyttö!

Siinäpä sitä kovasti karsittua kuvasatoa kahden päivän reissulta. Onnea Tampere ja Lahti! On teillä viisaat päättäjät, jotka ymmärtävät kirjaston merkityksen ja satsaavat siihen!

Päätän tämän postaukseni ihanan työ- ja reissukaverini piilokuvaan. Kiitos reissusta!