Piirakkapäivä

Matkustin aamulla bussilla vanhempieni luo. Harvoin tulee harrastettua linja-automatkailua, vaikka se onkin helppo tapa siirtyä paikasta toiseen, ainakin jos aikataulut sopivat omiin suunnitelmiin. Bussikuski oli mielestäni kovin nuoren näköinen, mutta olipa mies oikealla alalla! Jutusteli etupenkin mummojen kanssa kohteliaasti ja hauskasti ja sanavarastosta löytyi kaikki tarvittavat kohteliaisuussanat. Silti hän ei ollut lainkaan lipevä. Jos olisin sitä tyyppiä, joka jaksaa laittaa kommentteja sanomalehden tekstiviestipalstalle, niin tässä olisi kiitoksen paikka!

Isä oli pysäkillä vastassa, joten siirryin vain sujuvasti autosta toiseen ja matka taas jatkui. Eipä aikaakaan, kun olimme jo perillä ja siellä äidillä olikin piirakan sydän keitettynä. Tuvassa oli hurjan lämmintä, joten fleece nurkkaan ja hommiin!

Äiti kaulitsi piirakan kuoret, minä rypytin, isä paistoi ja voiteli. Sujuvaa liukuhihnatyötä ja sukupuolvien välistä laatuajan viettoa yhteistyön merkeissä. Tekaisimme suitsait 180 riisipiirakkaa ja reilut 20 perunapiirakkaa. Riisipiirakoita olisi tullut enemmänkin, ellen minä olisi "maistellut" puuroa isoa lautasellista...

Kahteen naapuriin vietiin lämpimäiset, syötiin piirakoita itsekin ja äidille jäi viikonlopun vieraita varten parikymmentä piirakkaa. Loput tulivat meille menemään pakastimeen. Kunhan joulu on täällä, piirakat kaivetaan esille ja nautiskellaan rauhallisesti kinkun tai lohen kanssa, slurps!

Koko päivän sää oli hämärä ja melkein pimeä. Iltapäivällä kuitenkin aurinko kaivautui pilvipeiton alta kurkistelemaan ja teki taivaasta kauniin. Hetki oli nopeasti ohi, en meinannut ehtiä edes kameran kanssa sitä ikuistamaan.