Joulukuun ensimmäinen päivä ja ensimmäinen adventti. Jouluhössöttäjäksi en tunnustaudu, mutta oli mukavaa asetella jo kotiin ripaus joulunodotusta. Kaivelin kätköjen uumenista esille muutaman joululiinan, eilen ostin Prismasta joulutähden ja niin syntyi pieni jouluasetelma ruokapöydälle. Joulutähdelle suojaruukuksi löytyi varastosta peltinen pikkusankko, jossa lumiukko hymyilee leveästi. Ja kirpparilta aiemmin ostamani adventtikynttilä kruunasi koko homman.
Joulutähti ei lukeudu suosikkikukkiini, mutta käsittämättömän kestävyytensä ja edullisen hintansa vuoksi sellaisen nyt ostin joulunalusaikaa kukittamaan. Jouluruusu on ehdoton jokajouluinen rakkauteni, vaikka sitä ei meillä joka joulu nähdäkään. En aina raaski sitä hintansa vuoksi ostaa. Kyllä muitakin upeita joulukukkia on, esimerkiksi amaryllis.
Talvikorttikaveriltani sain perjantain postissa joulukalenterin, sellaisen uudenlaisen idean ja hauskan adventin ajan kortisteen. Kalenteri on neliön mallinen ja sen sisäpuolella voi polttaa kynttilää. Kun luukut avataan, niistä paistaa valo kuin ikkunasta ikään. Ihana! (Postista on sen verran pakko purnata, että jopa taas tempun tekivät! Ei ole pitkäkään aika, kun kirjemaksun hintaa hilattiin ylöspäin. Ei varmaan edes puolta vuotta. Ja nyt kehtaavat nostaa maksuja taas vuoden alusta, ja roimalla otteella! Ykkösluokan merkin hinta nousee 0,85 eurosta kokonaiseen EUROON. Tällainen kurittomuus sattuu postcrossaajan sieluun. Perustelevat päätöstä postin määrän vähenemisellä. Ymmärtäisivät nyt pöljät päättäjät, ettei maksujen korotus lisää postin määrää vaan vähentää entisestään. Olen jo kovasti kaiken muun kiireen takia vähentänyt postcrossailua, mutta taitaa tuon postin temppuilun takia loppua nyt sekin vähä. Yhyy.)
Eilen pääsin joulupuuron makuun Prisman jouluavajaisissa ja tänään piti tuota herkkua keitellä kotonakin. Kyllä riisipuuro osaa sitten olla hyvää! Kun tarpeeksi hiljaisella tulella antaa massan hautua, ei edes pohjaan palamista tarvitse pelätä. Manteleita ei vain sattunut kaapissa olemaan, joten piti tyytyä mantelittomaan puuroon. Miehen ja kuopuksen kanssa pistelimme kolmestaan hetkessä menemään neljän hengen annoksen!
Eilen alkanut lumipyry jatkui tämän päivän puolelle. Näytti jo siltä, että koko talven lumet satavat yhtä soittoa. Mutta iltapäivällä lumen tulo onneksi lakkasi! Satanut lumi oli kovin takertuvaista ja meidän kynttilälyhdyistä oli tulla lumilyhtyjä sananmukaisesti. Kauniita ne toki olivat lumen kuorruttamina.
Tällaisia kiireettömän leppoisia lepopäiviä voisi ihmisen elämässä olla useamminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti