torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu paketissa!



Nyt Tapaninpäivän aamuna voi jo melkein sanoa, että tämä joulu oli sitten tässä. Sää oli koko joulun ajan syksyisen harmaa ja ankea, vettä tuli välillä taivaan täydeltä. Toisaalta ei tarvinnut pakkasen kourissa kärvistellä ja eilisellä kävelylenkillä selvisi ohuella ulkoilutakilla ja -housuilla. Liukkauskaan ei haitannut.

Kotona olisi voinut joulukoristeisiin satsata enemmänkin, mutta tämä joulu meni nyt vähän vähemmällä höösäämisellä. Jospa ensi joulun alla yrittäisin saada vähän lomaa juuri joulunpyhien alle... tai ehkä en. Lienee niitä kanssatyöskentelijöitä, joille se on vielä tärkeämpää. Kynttilöitä on palanut harvinaisen paljon, sillä en yleensä ole mikään tuikkuilija.

Aattona olimme lapsuuskodissa koolla koko lähisuku. Siis veljen perhe, meidän perhe ja vanhemmat. Kun pikkulapsia ei enää ole, joulusta puuttuu se lasten luoma tunnelma, jolloin jännitys on käsin kosketeltava pukkia odotellessa. Lasten ilo lahjoista on aina niin aitoa. Aikuiset eivät enää joko a) niin ilahdu saamistaan paketeista tai b) näytä ilahtumistaan.

Itse olen kyllä hyvin hämmästynyt kaikista saamistani lahjoista ja huomiosta. Olen kai ollut hirveän kiltti. Sain nimittäin kolme todella mieleistä lahjaa, joita en edes osannut toivoa. Olin kyllä kaupassa silitellyt kipukoukkua ja miettinyt, että sellaisen voisin joskus itselleni hankkia. Valokuvatessani tuskailin, että pitäisi olla sellainen putki, jossa olisi enemmän kantomatkaa. Peilistä itseäni katsellessa olen haaveillut kosmetologikäynnistä, mutta olen ajatellut, että en raaski siihen sijoittaa. Ja eikös kiltin joulupukin tuomista paketeista paljastunutkin mm. kipukoukku, Canonin 55 - 250 mm:n objektiivi ja kosmetologin lahjakortti! Oooh!

Näissä yllätyspaketeissa tonttuuden oppimäärän ylittivät rakkaat lapseni, rakas mieheni sekä rakkaat vanhempani. Suurkiitos siis heille!



Lahjapaketeista paljastui lisäksi Iittalan Kastehelmi  -kulho, jalallinen lasiastia, kynttilöitä, servettejä, jalkakylpy, pyyhkeitä, kirja, patalappu, pannunalusia, piparirasia täynnä karkkeja, oravan mallinen herkkukulho ja siihen naposteltavaa, sammutuspeite ja suklaata. Siis yllättävän paljon lahjuksia näin aikuiselle ihmiselle.

Eilen, joulupäivänä, vietimme löhöpäivää kotona. Nukuin kymmeneen, joka on ihan käsittämätöntä minulle. Yleensä olen hereillä jo kukon laulun aikaan tai viimeistään kahdeksan korvilla. Kiireettömän aamupalan (kahvia ja kinkkupiirakkaa, nam!) jälkeen raivasimme tyttöjen kanssa edellisen illan lahjapaperit ja -narut pois vetelehtimästä ja minä tiskasin roikkumaan jääneen käsitiskin. Sitten istuimme sohvaan suklaarasian kanssa ja katsoimme DVD:ltä Oopperan kummitus -elokuvan. Iltapäivällä, hämärän jo laskeutuessa kaupungin ylle, kävimme miehen kanssa happihyppelyllä ja päiväkävelyllä. Juuri silloin ei edes vettä satanut ja oli oikein mukavaa tallustella pitkin katuja. Tuhdin ja herkullisen jouluruokailun jälkeen pötkähdin sängylle kirjan ja karkkipussin kanssa.

Luin Maria Semplen kirjan Missä olet, Bernadette. Olin lukenut siitä arvostelun jostakin naistenlehdestä ja varasin sen kirjastosta, koska kirja vaikutti mielenkiintoiselta. Sitä se olikin! Terävänäköistä ja oivaltavaa tekstiä, ja nautin siitä, että kirja liittyi vahvasti todellisiin tapahtumiin ja faktat olivat kunnossa, vaikka teksti onkin tyystin fiktiivistä. Välillä teksti tosin oli hieman puisevaa, jolloin huomasin omien ajatusteni joutuvan väärille raiteille. En tiedä, johtuiko se omasta väsymyksestä vai todellakin kirjailijan otteen herpaantumisesta.



Joululomaa varten varasin oikein kunnon kasan luettavaa! Taisin hieman yliarvoida vapaa-ajan määrän, sillä en usko ehtiväni urakoida koko pinoa vuoden loppuun mennessä. Tammikuun toinen päivä palaan takaisin töihin, mutta on kai elämää senkin jälkeen. Joten luen lukemattomat sitten ensi vuoden puolella!

Tänään ei ole eilistä enempää tekemistä. Ihanaa. On se hyvä, että joskus voi vetää lonkkaa hyvällä omalla tunnolla. Olemme kuitenkin menossa lasten kanssa elokuviin iltapäivällä. Kaiken löhöilyn vastapainoksi on hyvä jotain liikehdintää saada päivään. Muuten koko päivä on yhtä rentoilua!











Kaikki luukut avattu!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti