Kummityttö, käpytikka ja kangasvuokot

Loma loppui jo viikko sitten, mutta lomaraportoinnit laahaavat jäljessä. Elämässä sattuu ja tapahtuu niin ettei energiaa ole riittänyt kuvien läpi käymiseen saatika sitten postausten naputtelemiseen. Kohta en enää muista, mitä olen ajatellut kertoa... Täytyy siis yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja kuroa  pienemmäksi tekemättömien postausten listaa.

Lomalla ehti kaikenlaista... mm. kaksi viikkoa sitten maanantaina meillä oli ajatus lähteä luontoretkeilemään Pieksämäelle ja ottaa kummityttö mukaan. Mutta koska sedällä olikin etukäteen sovittu meno, jota ei voinut perua, jäi käymättä Vedenjakajareitistöllä. Ehkä sinne pääsemme joskus toiste, mutta nyt kävin kummitytön kanssa kuvaamassa kangasvuokkoja. 

Kävellessämme meiltä kohti kangasvuokkojen esiintymää, kuulimme puusta nakutusta. Siellä puuhaili pullenpuoleinen käpytikka. Mitä lie tipuhepulla mielessä?

Seuraavaa kuvaa ihmettelin tovin, kun mietin miksi linnulla on punainen hikinauha. Mutta sitten älysin, että se onkin linnun niskapuoli, jossa koiraalla on punaista.

Kun lintubongailut oli tehty, kiirehdimme kohti varsinaista päämääräämme. Siellähän niitä ihanuuksia oli! Ja paljon enemmän kuin ensimmäisellä kuvauskerralla. Koska kangasvuokot ovat niin upeita, en höpise enempää vaan annan kuvien puhua puolestaan. Luvassa on kangasvuokkoja edestä ja takaa, välillä se seisoo ja välillä makaa...

Siellä kummityttö <3 kukkien takana piilossa 

Kangasvuokkokasvuston äärellä huomasimme, että lämmin ja aurinkoinen sää olikin yllättäen muuttunut hyytäväksi ja pikkuisen alkoi ripeksiä vettä. Kotimatkalla kummityttö vielä kuvasi näsiöitä vesisateessa ja ennen kuin kotipihaan kerkesimme, olimme jo aivan läpimärkiä. Tai minä olin, kummitytöllä oli onneksi vedenpitävä takki.

Kotipihassa napsimme vielä pikaisesi kuvat omenapuun juurella kasvavista valkovuokoista. Vähän ne olivat sateen vuoksi allapäin, mutta keväästä ne kertovat. Vaikka on viileää, kesää kohti mennään!