Luotojärven linnut ja muut luontohavainnot

Lauantaina oli työpäivä. Mutta töistä päästyä kiirehdin kotiin ja ihan saman tien jatkoimme matkaa Luotojärvelle. Haimme saunapuita oman saunan lämmittämistä varten, mutta samalla reissulla kävimme nauttimassa rantasaunan löylyistä, kun se kerrankin oli mahdollista. Pulahdin järvessäkin. Vesi oli jo lämpimämpää kuin kevään ensimmäisellä uintireissulla.

Mutta menin jo asioiden edelle... Ensin pysähdyimme tuvilla. Vanhempien kissa oli hyvällä tuulella ja kerjäsi silityksiä piehtaroimalla pientareella.

Sää oli ihastuttava ja lintujen sirkutus hiveli korvia. Yritin saada konsertoijista kuvia, mutta se oli hieman haasteellista. Pienet livertelijät olivat sen verran vikkeliä.

Kirjosieppo

Kun lintujen kuvaaminen ei ottanut onnistuakseen, napsin kuvia äidin kukkapenkistä. Nämä kuvattavat pysyivät paremmin paikoillaan.

Kissa ihmetteli touhujani. Sen mielestä olisin voinut keskittyä pelkkään kissanrapsutukseen.

Mummolan pihassa on monta lintupönttöä ja niissä kaikissa asukkaat. Tässä yksiössä on pikkuvarpusen koti.

Kylläpä kainaloa kutittaa!

Yrittäessäni saada lintuja kameran etsimeen, ajauduin kukkivan vaahteran alle. Hetken luulin kävelleeni maa-ampiaispesään, sillä sen mahdoton pörinä kävi. Tarkemmalla tarkastelulla huomasin, että puussa oli ihan tungokseksi asti pörriäisiä. Hyvä hyvä!

Navetan takana lenteli lintuja, joiden ääni oli erikoinen. Kuin jostakin tietokonepelistä... Myös siivet pitivät ääntä. Tuli ihan epätodellinen tunne näistä luontokappaleista... Lintujen leikki oli kuin kosiomenot , mutta se lienee mahdotonta. Linnuilla, jotka siis olivat töyhtöhyyppiä, pitäisi olla munat munittuna jo huhtikuussa Luontoportin Internet-sivujen mukaan. Välillä yksi kyyhötti pellolla ja toinen kisaili sen yläpuolella tehden yhtäkkisiä syöksähdyksiä maassa olevan suuntaan. Lentovauhti oli niin vinha, etten useista yrityksistä huolimatta saanut yhtään kunnon kuvaa. Suurimmasta osasta otoksia kohde oli jo ennättänyt lentää ulos ennen kuin ehdin painaa laukaisinta.

Hetkeksi maan pinnalle pysähtyneestä kaverista sen sijaan sain kohtailsen kuvan napatuksi.

Pihan pääskysten valokuvaaminen oli helpompaa.

Yksi ystävällinen pääsky ihan parkkeerasi aitan oven päälle poseeraamaan.

Kun lopulta pääsimme mökille saakka, testasin kameran zoomin kantavuutta ja kuvasin lokkia, joka istui kivellä kaukana rannasta.

Lokin kuvaaminen unohtui hetkessä kun huomasin lähellä rantaa kelluneen koskeloparin.

Kun välillä käväisin autolla hakemassa eväitä, törmäsin oranssiin ötökkään joka lepuutti siipiään auton hattuhyllyllä.

Syötiin, saunottiin ja suunnistettiin kotia kohti tyytyväisenä päivän tapahtumista. Eikös vain kotimatkalla vielä tien viereltä kiirehtinyt karkuun kurkikaksikko. Säntäsivät eri suuntiin, joten samaan kuvaan en heitä saanut. Mutta tässä kuitenkin kaksi kuvaa... en enää tiedä onko kaksi kuvaa yhdestä linnusta vai tulivatko molemmat linnut tallennetuiksi muistikortille.

Elämme lähellä luontoa. Se on hyvä se!