perjantai 7. heinäkuuta 2017

Taas taiteita

Muistatteko, kun kerroin kaupungin katukuvaan ilmestyneistä graffiteista? Vanhan aseman viereinen graffiti näytti kaipaavan vielä lisäyksiä. Yksinäinen kasvokuva kaipasi kavereita. Meni monta päivää ja seinustalla alkoi tapahtua...


Kuva edistyi ensin vähäsen, mutta näytti edelleen keskeneräiseltä.



Tänään kuva näytti jo valmiimmalta. Ehkä se on tässä. Vai tuleekohan siihen vielä jotain uutta?




Ruislahden rautatien alikulkutunnelin toisenkin QR-koodin kävin kuvaamassa. Näistä koodeista saa graffiteihin eloa. Kokeilin. Aika veikeää!


Jos älypuhelimessasi on QR-koodin lukuohjelma, voit kokeilla!


Modernimman taiteen ohella olen ihastellut ikiaikaista ruokataidetta. Olen ollut mielikuvitukseton eväiden suhteen ja joutunut tyytymään pakastimen sisältöön. Luonnonjugurtti, mysli ja kotimaiset marjat samalle lautaselle, niin jo on herkku valmis. Viime kesänä kerätyt ja pakastimeen säilötyt villivadelmat olivat herkkua silmillekin.


Meillä ei oikeastaan koskaan käy yövieraita, jos ei omia lapsia tai omaa äitiä lasketa. Tällä viikolla vieraiden saapuminen oli aivan merkkitapaus.

Olin toisella kymmenellä ja ennen somen rantautumista näille seuduille ahkera kirjeenkirjoittaja. Minulla oli useita kirjekavereita, joiden kanssa enemmän ja vähemmän aktiivisesti vaihdoimme postia. Yksi kerrallaan kirjekaverit putosivat matkasta, mutta yksi on säilynyt näihin päiviin. Tosin kirjeiden kulku on harventunut ja nyt kirjoitamme perinteiset kirjeet lähinnä jouluksi. Harvakseltaan olemme tapailleetkin. Nyt tämä tuttava vuosien takaa tyttärensä kanssa tuli lomailemaan näihin maisemiin ja saimme iloksemme heidät vieraaksemme yhden yönseudun yli.

Halusin viettää mahdollisimma paljon aikaa harvinaisten vieraiden kanssa. Siksi en tohtinut hautautua keittiöön kokkailemaan vaan menimme nauttimaan valmista, toisten kokkien tekemää ruokaherkkua Seurahuoneen muikkuterassille. Ruokalistalla ei ole valtavasti valinnanvaraa, mutta meille ihan riittävästi. Lankkumuikut olivat niin hyviä! Vieläkin nousee vesi kielelle niitä ajatellessa.


Tällainen makuelämys on ihan taidetta!



Vieraiden siivellä pääsin torstaina seuraamaan Rigoletton harjoituksia Olavinlinnaan.




Harjoitukset alkoivat loppukohtauksella ja kun se meni putkeen usean keskeytyksen jälkeen, teoksen harjoitus alkoi alusta. Mielenkiintoista oli seurata suuren spektaakkelin valmistumista ja taitelijoiden kärsivällisyyttä useiden toistojenkin jälkeen.


Torstain lämpötila ei ollut heinäkuulle tyypillinen. Mittarissa oli 11 lämpöastetta ja kylmä tuuli puhalteli vähäisenkin lämmön harakoille. Varustauduimme linnan katsomoon lämpimin vaattein ja viltein, mutta silti koleus hiipi luihin ja ytimiin. Puolentoista tunnin harjoittelun jälkeen oli esiintyjillä tauon paikka ja me päätimme jättää leikin sikseen.

Vaikka harjoituksessa tuli lukuisia keskeytyksiä eikä tarina edennyt järjestyksessä alusta loppuun, olin iloisesti vaikuttunut. Upeaa musiikkia, taitavia tulkitsijoita, mielenkiintoisia ratkaisuja... Olen nähnyt lopun ja alun, katsoisin kernaasti koko teoksen. Mutta enpä raaski ostaa lippua.


Muuten olen ahkeroinut töissä ja haaveillut lomasta. Lentoliput, bussiliput ja hotelli on varattu. Melkein viikko kokonaisesta kolmesta on siis jo ohjelmoitu. Lisäksi tiedän leipovani yhdet rippijuhlakakut, käyväni baletissa ja Puruvesi Popissa. Toivottavasti pääsen myös mustikkaan, pyöräilemään ja kirpparille. Loma - tulisit jo!

2 kommenttia:

  1. Hienoa taidetta! Kiva tuo kuvan kehittymissarjakuva :) Ja Rigoletton harjoituksiin olisi kelvannut lippu minullekin :)

    Kyllä se loma sieltä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi olla malttamaton loman suhteen, sillä mitä nopeammin se tulee, sitä nopeammin se on jo ohi ;) mutta en silti jaksaisi odottaa. On niin kivoja asioita tiedossa :)

      Poista