Olaus Magnuksen seikkailut

Toukokuussa kertoilin lukeneeni Milja Kauniston kirjan Synnintekijä. Jo silloin arvelin, että saadakseni selville Miracle de Servieresin kohtalon, olisi luettava kaksi muutakin Olavi Maununpojasta kertovaa kirjaa. Nyt olen urakkani suorittanut ja Miraclen kohtalo tiedossa. 

Trilogian varsinainen päähenkilö on kuitenkin suomalainen Olavi Maununpoika, piispa Maunu Tavastin ottopoika. Olavi on jokseenkin vastenmielinen ketku, itsesäälissä rypevä kieroileva juoppolalli ja mielihalujensa vietävissä oleva pässi. Ellei Olavi Maununpojan eli Olaus Magnuksen tarina kietoutuisi tiiviisti Servieresin kreivin Miracle de Servieresin kohtaloon, en ehkä olisi jaksanut kahlata loppuun näitä kieroa politikointia ja oman edun tavoittelua sisältäviä historiallisia romaaneja, vaikkakin tarinat ja henkilöt pohjatutuvat tarkasti oikeisiin tapahtumiin ja todellisiin ihmisiin.

Kalmantanssi-kirjassa Suomessa kirkkoherrana elelevä Olavi harhautuu kaidalta tieltä ja pakenee häväistysjuttua takaisin Pariisiin jatkamaan opintojaan. Vallanhaluisten ja omaa etuaan ajavien tahojen juonittelujen vuoksi Olavi lähetetään hankkimaan todisteita Jeanne D'arcin noituudesta. Jälleen kirjan yhtenä teemana kantaa keskiaikanen ajatus, että vain miehinen äly ja viisaus vie pitkälle. Naisten ei uskottu voivan ymmärtää suuria linjoja. Silti vahvat naiset pyörittävät kirjojen näennäisesti vahvoja miehiä mennen tullen.

Trilogian kakkososa alkoi kuten ensimmäinenkin, eli Beatrix de la Tour d'Auvergne Rollandin ja Walesin prinssin Maredudd Owaininpoika Glyndwrin tarinalla. Siinä on paljon enemmän potkua ja mielenkiintoa kuin Olaus Magnuksen surkeassa olemuksessa. Onneksi kirjailija viritti Kalmantanssiin jonkinlaista kestävää jännitettä marssittamalla näyttämölle salaperäisen ja siksi valtaapitäviä hermostuttavan Jeanne D'arcin. 

En tiedä olenko tottunut kirjoittajan vanhahtavaan sävyyn, vai onko tarinan edetessä kirjoitustyyli hieman nykyaikaistunut. Värikkäästi Kaunisto kuitenkin kuvaa tapahtumia ja ihmisiä, kuten seuraavan kuvan katkelmassa englantilaisia vartiosotilaita.

Kalmantanssin loppuessa Olavi Maununpoika ja Miracle de Servieres ovat löytäneet toisensa ja aika näyttää olevan otollinen heidän yhteiselolleen Villecomtalissa Servieresin linnassa Miraclen perintötiluksilla. Tosin ikävää jännitettä heidän välilleen luo Olavin vehkeily, vallan- ja kostonhimo, joiden vuoksi hän on onnistunut hankkimaan omaisuuden kiristämällä piispa Cauchonia.

Näistä lähtökohdista alkaa sarjan päätösosa Piispansormus. Olavin ja Miraclen yhteiselämä Villecomtalissa on näennäisesti hyvää, mutta Olavin itsekkään keinottelun ja sillä ylvästelyn takia Miraclen on aina vain vaikeampi kunnioittaa kumppaniaan.  Olavin elämä on ylenmäärin helppoa ja yltäkylläistä. Silti mies ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on, vaan epäilee Miraclen rakkautta ja kieriskelee riittämättömyyden ja mustasukkaisuuden kourissa. Olavi on vahvasti myötävaikuttamassa ikävän onnettomuuden eli Miraclen tallimestari Oudinetin kuolemaan. Kun asia lopulta paljastuu Miraclelle, Olavin on pakko lähteä takaisin Pariisiin Miraclen pettymys ja viha niskassaan.

Jälleen Olavi keksii keinon pelastaa nahkansa ja hyvien puhelahjojensa ja naiiviutensa ansiosta hän päätyy Sorbonnen yliopiston rehtoriksi ja ovelan Jolanda Aragonilaisen sätkynukeksi. Olavi on luullut saaneensa valtavasti valtaa, mutta onkin joutunut suurempien voimien pelinappulaksi. Huhu kertoo, että Miracle olisi poltettu noitana ja Olavi tekee kaikkensa saadakseen selville, onko uutisessa perää.

Ranskan poliittista historiaa ja sotaa englantia vastaan peilataan tarinassa tarkasti. Se ei minua niin paljoa kiinnosta kuin ihmiskohtalot yleensä, joten välillä lukeminen tuntuu puuduttavalta. Onneksi tarinassa kuitenkin päästään jouhevasti eteenpäin ja tuleehan sieltä vastaan lopulta se toivottu onnellinen loppukin. Miracle on selvinnyt polttoroviolta elävänä, mutta osin kasvonsa menettäneenä. Lopulta naiivin kirkonmiehen rakkaus on vallanhalua suurempi ja Olavi ymmärtää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Olavi myös ymmärtää, etteivät he suuren rakkautensa kanssa koskaan voisi elää yhdessä, mutta Miracle ja Olavi löytävät neuvokkaasti keinon elää erillään mutta silti yhdessä.

Vaikka tämä trilogia ei saakaan minulta kymmentä pistettä, voisin silti suositella sitä historiasta kiinnostuneille luettavaksi. Ainakin siksi, että lukija saisi lopulta tietää, onko sekä sydämeltään että älyltään viisas Miracle mies vai nainen.