lauantai 19. joulukuuta 2015

Aikalisä


Tälle päivälle tuli joutouhuihin aikalisä ihan itsestään. Alakerta on vielä joulusiivoamatta, mutta koska setä huhki yön työssä, ei meillä passannut kovin kolistella aamupäivällä, keskipäivällä eikä vielä oikein iltapäivälläkään. Siksipä viikolla sain itsestäni niin paljon irti, että tilasin vihdoin ajan kosmetologille. Sainhan lahjakortin jo viime jouluna lahjaksi... Alkoi olla viime hetket lahjan lunastamiseen.

Päivän sää oli surkea! Kävellessä kastuin, enhän ollut älynnyt ottaa sateenvarjoa mukaan ja taivas vihmoi vettä. Toissapäiväinen ja eilinen lumisuus oli yön aikana muuttunut silkaksi sohjoksi. Olin kuitenkin hyvilläni, että vielä eilen oli kunnon siivoussää. Tänään ei olisi tekstiilien tuulettamisesta tullut mitään.

Ennen ylellistä hemmotteluhetkeä kipaisin kaupungilla. Vielä on yksi joululahja hankintalistalla ja vaikkei mistään erikoisuudesta ole kyse, tuotetta ei tunnu tästä kaupungista löytyvän... melko kummallista. Kiersin Sokoksen ja kirjakaupan ja pistäydyin kahvittelemassa HerkkuPekassa. Vitriinissä oli herkku herkun vieressä. Onneksi jono liikkui sen verran verkkaan, että hyvin ehti valintaansa harkita. Valitsin lohiparsapiirakkaa ja jouluisen Cafe Latten, jonka keralla tuli pieni pipari sekä pikkuinen karamelli.





Torilla oli joulutori ja sinne suunnistin seuraavaksi.




Ja kukas se siellä torilla olikaan?



Sitten olikin jo aika mennä pötköttelemään pöydälle ja kuuntelemaan rentouttavaa kasvohoitoa. Melkein kahden tunnin ajan kasvoja putsattiin, kuorittiin, kosteutettiin ja hierottiin. Taustalla soi rauhoittava musiikki ja samalla rupattelimme niitä näitä kosmetologin kanssa. Melko ylellistä!

Illaksi oli vielä varattu historiallinen meno. Savonlinnan teatterin aikakausi Kisalinnan vuokralaisena on nyt tullut päätökseensä ja muutto Savonlinnasaliin on ajankohtainen. Tänään esitettiin vihoviimeinen teatteriesitys Kisalinnassa ja kälyn kanssa istuimme katsomossa. Soittokielto oli taas upea osoitus pikkukaupungin näyttelijöiden monipuolisista kyvyistä. Mahtavaa, energistä menoa, upeita roolisuorituksia, lahjakasta soitantaa sekä laulantaa ja täpötäysi katsomo eli täysillä mukana. Loppuaplodit taputettiin seisten. Oli hienoa olla mukana!













2 kommenttia:

  1. Oi mikä ansaittu lepopäivä! Ihanat herkut, kunnon hemmottelu ja päälle vielä kulttuurinautinto. Mahtoi olla ihminen onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, ihminen oli (ja on) onnellinen!

      Poista