lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kaikenlaista sekalaista



Tänään on lauantai, ihana keväinen ja aurinkoinen lauantai. Mutta töissä olin, joten kotihommat eivät edenneet piiruakaan. Kun aamulla herää älyttömän unen kourista kellon soittoon puoli kuudelta, pomppaa ylös, rientää työmaalle seitsemän jälkeen ja paiskii töitä kolmeen saakka, ei enää kotona viitsi eikä jaksa hirveästi riehua. Olisi ollut pihatöitä, siivousta ja polkupyörän pesua tarjolla, mutta onhan se päivä vielä huomennakin. Ja maanantaina ja tiistaina ja... Vaikka kai sitä olisi saanut aikaiseksi yhtä ja toista, jos ei olisi menty nälkäisenä kauppaan, ostettu ostoskärryllistä ostoksia, tehty pikaista einettä nuudeleista ja broilerisuikaleista ja lapettu apetta niin, että nyt on kupu killallaan. Ja hyytynyt olo.

Tällä viikolla on viikonpäivät olleet ihan sekaisin. Kun maanantaina oli pyhäpäivä ja tiistaina viikon ensimmäinen työpäivä ja tänään lauantaina vielä työpäivä, niin noinkohan muistan maanantaina mennä normaalisti töihin! Tiistaina käväisin töiden jälkeen vielä keskussairaalalla tutkimuksissa, joissa ei oikeastaan selvinnyt mitään. Onneksi sen jälkeen pääsin vielä Taito Shopille askartelemaan.

Tällä kertaa rakennettiin ensin linnunpönttö liiman ja ruuvien avulla. Tehtyyn tönöön liimattiin mosaiikkipalasia. Hieno tipukartano on tulossa, mutta mosaiikin liimaus jatkuu vielä tulevana tiistaina ja saumaus pitää sen jälkeen vielä hoitaa. Joten pihallamme päivystänyt peipponen ei vielä pääse muuttamaan.



Kurssilla sain lomailevalta työkaveriltani ihanan syntymäpäivälahjuksen. On sitä taas tarkalla korvalla kuunneltu, mistä olen haaveillut... KIIITOS!!



Koko viikon olen ihaillut syntymäpäivänä saamiani kukkia. Miehen veljen tuomat tulppaanit viskasin tänään kompostiin, mutta muut kukat jaksavat pistää parastaan. Pikkukukkainen ruukkukrysanteemi on kälyltä, joka on kokonaisen päivän tätiä nuorempi. Pulleakukkainen krysanteemi on vanhemmiltani ja heiltä sain myös lipun ensin kesän oopperajuhlille. Liljat toi veljeni vaimo ihan nuppuisina, mutta nyt ne ovat auenneet parhaaseen loistoonsa.




Syntymäpäivän vietto vain jatkuu... Blogituttava muisti kortilla, kun salaisuus paljastui täällä blogissa. Kiitos! Mies olisi ostanut lahjaksi uuden muumimukin, mutta kiittäen kieltelin. Mukivarasto alkaa olla jo suunnaton, eikä kaipaa täydennystä. Sen sijaan toivoin sydämen muotoista kuivakakkuvuokaa ja toive on toteutumassa, kunhan ennätämme Carlssonille.


Eilen illalla innostuin vihdoin värjäämään haalistuntta ja väritöntä kuontaloani. Olinhan sitä suunnitellut jo varmaan parin kuukauden ajan ja väripurkkikin oli nököttänyt vessan hyllyn päällä pölyyntymässä. Värjätystä päästä oli vänkä ottaa selfieitä ja nauratin niillä jälkikasvua. Mutta tänne julkisesti en viitsi kaikkein älyttömämpiä laukauksia jakaa, pari sellaista vain, mistä päähenkilöä ei tunnista.



Tänään kauppaan lähtiessä huomasin kesän ensimmäisen voikukan. Vaikka aikaisemmin kirjoittelin, että voikukkakin on kaunis kukka, kyllä tuo nyt ei niin ilahduttanut.


Päivän paras oli kuitenkin se, että kun vääntäydyin töistä kotiin, kotona tuoksui ihanasti paistoksille. Kuopus oli leipomassa mokkapaloja. Nam!


Mokkapalat:

4 munaa
4,5 dl sokeria
300 g sulatettua voita
3 dl maitoa
7,5 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
5 tl vaniljasokeria
5 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne vaahtoon vuorotellen maidon ja sulatetun voin kanssa.

Taikina riittää hyvin sähköuunin pellille ja mokkapaloista tulee ihanan muhkeita.
Paista 15 - 20 min 200 asteessa.

Tee kuorrutus sillä aikaa kun levy paistuu.

Kuorrus:

4,5 dl tomusokeria
100 g sulatettua voita
5 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet, lisää kahvi ja voi viimeiseksi. Sekoita tasaiseksi ja levitä lämpimän kakkulevyn päälle. Halutessasi voit koristella pinnan strösseleillä, nonparelleilla tai muilla koristerakeilla.

Ja ei kun herkuttelemaan!

2 kommenttia:

  1. Päähenkilö, thihii... Kovin tutun näköisen kortin sait ;) Ja ihania kukkasia! Kai huomasit jäneksen papanat voikukan vieressä :D Kai nyt sentään ilahduit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas ritalla tarkat silmät! Meillä noita jäniksen jätöksiä on joka paikassa, kasvimaallakin vieri vieressä, joten olen näköjään tullut niille ihan sokeaksi :)
      Mutta kai se on näin alkukeväästä ilahduttava vähän jokaisesti uudesta kukkasesta, tuohan ne väriä arkeen. :) Papanoista en jaksa innostua, jos sitä tarkoitit... ;) Vaikka lienevät oivaa luonnonlainnoitetta kuitenkin...

      Poista