Ohjelmointiongelmia

Viime yönä on taas siirrytty kesäaikaan. Sisäinen kelloni siirtyy helposti uusiin kuvioihin, mutta kuluu kotvanen ennen kuin koko huushollin ajannäyttäjät on saatu viritetyksi uuteen aikakauteen. Viimeiksi kun kelloja rumpattiin syksyllä, toinen rannekelloistani oli kesäajassa vielä pitkään ja herätti hilpeyttä joskus talvipimeällä. Muutenkin koko puuha tuntuu hölmöltä. Elettiin sitä täysillä kesät ennenkin vaikka kellot kulkivat samaa aikaa läpi vuoden.

Kevään tulo näkyy luonnossakin. Tänään näin mustarastaita. Olen kuullut ihmisten bonganneen jo leskenlehtiäkin. Itse en ole vielä onnistunut yhtään kevään keltakukkaa näkemään, mutta jos tästä suunnistaisi lenkille nauttimaan auringosta ja kevään tuoksusta, voisi siellä tulla vastaan pieniä kevätaurinkoja myös harmailla ja kuraisilla tienposkilla.

Tänään ajelimme mummolassa ja veimme samalla vähän rakennustarvikkeita Lipettiin. Siellä täydellisen hiljaisuuden keskellä oli hyvä hämmästellä talven ja kevään taistelua. Aurinko paistoi, mutta silti taivas oli tummanpuhuva. Vuodenajat väänsivät kättä ja välillä tuli pieniä kovia lumipallosia taivaan täydeltä, mutta ne sulivat miltei heti maahan saavuttuaan.

Nyt kun alkuhöpinät on höpisty, päästään tämän päivän aiheeseen eli pinkkiin Portugalin mattooni. Olen jo useita vuosia haaveillut matkustamisesta Portugaliin ja varsinkin pääkaupunki Lissaboniin. Hinku sai alkunsa postcrossingissa saamistani kiehtovista postikorteista. Koska matka ei ole toteutunut eikä toteudukaan lähitulevaisuudessa, virkattu matto toimikoon kehnona korvikkeena.

Oikeastaan en päätynyt maton tekoon mitenkään tietoisesti Portugalia ajatellen. Kun neljä viikkoa sitten menin Taito Shopin kurssille, ihastuin siellä esillä olleeseen ontelokuteista tehtyyn kauniiseen mattoon. En kuitenkaan uskaltautunut ottamaan vastaan haastetta heti alkuun, vaan ensin piti kokeilla tekniikkaa pienemmillä lämpäreillä. Kaunis matto vain ei jättänyt rauhaan ja päädyin tilaamaan tarvikkeet isompaa pitsimattoa varten. Kun sain ohjeen käteeni, selvisi että mallin nimi on Portugalin matto.... Somaa!

Sain kuteiden kylkiäisenä kaksi ohjetta mattoa varten. Toinen oli Kauhavan Kangasaitan sanallinen ohje ja toinen oli mallipiirros, jonka tekstit olivat portugaliksi. Minulle kerrottiin, että jos teen sanallisen ohjeen mukaan, saan aikaiseksi pienemmän maton ja jos haluan tehdä yhtä suuren kuin mallimatto, minun pitää käyttää mallipiirrosta ohjeena. Ei hätää, osaan tulkita mallipiirrostakin! Mutta aluksi oli hyvä, että oli myös sanallinen ohje, sillä portugalilaisten ohjemerkit eivät olekaan ihan samanlaisia kuin supisuomalaisittain on totuttu.

Ensimmäinen työ oli keriä langat vyyhdeltä keräksi, tällä kertaa kahdeksan kertaa. Ostin kudetta reilusta ajatellen, ettei lopu ainakaan kesken. Ja lopusta pitäisi saada tehdyksi niitä tuolinpäällisiä ruokapöydän tuoleille. Vai olenkos tästä suunnitelmasta muistanut kertoakaan aikaisemmin?

Kun kuteet olivat kerillä, ohjelmoin itseni virkkaamaan vimmatusti ja niin kauan kunnes koko mallipiirros olisi selvitetty! Kerä kerältä työ eteni...

... kunnes kävi selväksi, ettei Taito Shopin mallimatto mitenkään voinut olla yhtä suuri kuin portugalilaisen mallipiirroksen matto. Kun maton halkaisija oli jo 160 cm, kuudes kerä  menossa ja kuviosta oli vielä 12 kerrosta virkkaamatta, oli pakko ottaa aikalisä. Kahdeksan ontelokudekerää eivät riittäisi. Matosta tulisi hirvittävän painava roikale. Ja suuren suuri. Minne se meillä sijoitettaisiin. Aargh! Luopumisen tuskaa! Piti pistää työ illaksi jäähylle ja asia mietintämyssyyn.

Oli ohjelmoitava virkkuukoukku uudelleen ja painettava jarrua. Koko mallia ei voisi tehdä. Pakko tehdä stoppi aikaisemmin. Että meinasi tehdä tiukkaa! Olisin niin kovin halunnut tehdä maton, jossa olisi näkynyt koko ihana ohje. Mutta järki voitti ja aloitin lopetuskierroksen aiemmin kuin olin aikonut. Mattoa oli jo hankala pyöritellä sylissä, joten istahdin sen päälle lattialle ja pyörin akselini ympäri virkaten viimeiset kierrokset. Paksua kudetta virkatessa ote koukustakin oli huomattaasta rouheampi, kuin hentosen pitsin virkkauksessa. Kynäotteella käsi väsyi ja rakkoja syntyi. Mutta käsityönopettajien  painajaisotteella homma eteni jouhevasti. Valmista tuli!