Uudenvuoden aattona tyhjensin vaatekaapista pois kaiken turhan. Sieltä lähti myös lempivillapaitani, jota on pesty satoja (?) kertoja ja paita on muuttunut koppuraiseksi ja kovin nyppyiseksi. Nypynpoistajakin turhautui moisen urakan edessä ja luovutti ennen kuin edes pääsi vauhtiin. En olisi millään raaskinut luopua rakkaasta neuleesta, mutta järki astui kuvioihin ja poistin paidan vaatekomeron sisuksista. En enää kehtaa moista nyppyläjää töissä käyttää ja kotivaatteita on muutenkin ihan riittämiin.
Luopumisen tuskaa lievensi saamani idea. Paidasta voisi tehdä tyynyn jo aikaisemmin neulomieni tyynyjen kaveriksi. Tyynyjen neulelankaa jäi pikkuiset nyssäkät ja ne voisin myös upottaa tekeleeseen. Koska virkkauskäden peukalo ja ranne protestoivat eilen virkatessani, päätin tänään pitää virkkaamisesta vapaapäivän ja toteuttaa yltiöpäisen tyynyideani.
Suurin ja tuskaisin osuus idean toteutuksen esteenä oli ompelukoneen esille kaivaminen. Olin ennen innokas ompelija ja käytin kai kaikki elämäni ompelutunnit yhteen kyytiin. En enää viitsisi millään ottaa ompelukonetta esille ja ryhtyä työhön. Nyt kuitenkin reippaasti astelin alakerran varastoon ja raahasin koneen esille. Sitten pääsinkin tarttumaan toimeen!
Ei kun enpäs päässytkään! Pitihän minun ensin huolehtia perheen ruokapuolesta. Meillä oli Aura-juustoa, jossa oli tänään viimeinen käyttöpäivä. Lisäksi eilen ostin kaupasta jauhelihaa, joka piti käyttää viimeistään tänään. Aurajuuston upotin Annukan reseptillä tehtyyn perunalaatikkoon ja ananaspiirakkaan. Jauheliha upposi makaroonilaatikkoon ja siihen tein lihaliemen kinkun paistamisesta jäljelle jääneestä liemestä. Meillähän makaroonilaatikkoon ei laiteta maitoa. Tai jos laitetaan, syömättä jää!
Kun perunalaatikko muhi uunissa, pääsin laskemaan sisäisen ompelijani jälleen valloilleen. Vapaalla kädellä ja ilman suuria etukäteissuunnitelmia siksakkasin paksua villalankaa villapaidan nurjan puolen pintaan. Jos oikein taiten ja sääntöjen mukaan olisin toiminut, olisi ehkä ollut viisasta silittää nurjalle puolelle, tai siis entiselle oikealle puolelle, jonkinlainen tukikangas. Neule nimittäin tuppasi venymään ommellessa. Mutta se ei valmiissa työssä näy ollenkaan, joten tukikangas olisi ollut ehkä kuitenkin turhaa hifistelyä.
Pinkkiä toiselle puolelle ja valkoista toiselle puolelle. Kun kuviot valmistuivat, mietin täytettä ja päätin tunkea uuden tyynynpäällisen sisään vanhan tyynyn, jota ei enää käytetä nukkuessa, sisus kun on sen verran käytössä litistynyt. Pesukaan ei ollut saanut tyynyä pullistumaan entiseen loistoonsa. Tyyny piti taittaa kaksin kerroin, että mahtui sisään uuteen päälliseen. Se oli vain hyvä juttu. Näin uudesta tyynystä tuli pulleampi ja samalla keksin ratkaisun tyynyliinan sulkemiseen. Käänsin entisen paidan helman tyynyn sisään ja pujottelin pinkistä langasta kurenyörit, joilla uusi tyynynpäällinen sulki suunsa.
Tadaa - uusi sisustuselementti oli valmis!
Kunhan päästään arkeen ja käsityöliikkeetkin avaavat ovensa, taidan mennä silmäostoksille. Samalla voisin hankkia pari uutta nenääkin. Sitten paidan hihoista syntyy kissoja! Mutta se onkin jo uusi tarina.
 |
| Nyppy nypyn vieressä |
 |
| Uuden tyynyn paikka |
 |
| Leikkaus suoritettu onnistuneesti :) |
 |
| Vanhan tyynyn uusi elämä |
 | |
| Valvova silmä...... |
 |
| Pinkki puoli |
 |
| Valkoinen puoli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti