Kissakaksoset ja muita villapaitatuunauksia

5.1.2014 kirjottelin blogiin otsikolla Lempipaidasta tyynyksi ja kerroin, kuinka pelastin loppuunkuluneen lempivaatteen uuteen elämään. En sitten kuitenkaan raaskinut heittää roskiin edes hihoja enkä kaulusta. Näiden paidanosien reinkarnaatio (jos nyt elottomasta materiasta näin voidaan sanoa) tapahtui pikkuhiljaa kuluneiden viikkojen aikana.

Aikaisemmin jo jutustelin, että hihoista syntyy kissoja, kunhan saan silmät ostettua. Silmäostosten monimutkaisuuskin on jo tuttu juttu. Vain lopputulos on esittelemättä. Joten - tadaa - tässäpä Kotosen kissakaksoset!

Hihoista jäi jäljelle vielä rannekkeet. Niitä pyörittelin käsissäni monet kerrat ja punnitsin vaihtoehtoja, joita ei niin viljalti ollut. Olin jo päätynyt tekemään resoreista vaikka neulatyynyjä, mutta hiljaa hauduttaen kypsyi parempi idea. Purobatik-lankaa oli vielä pieni nyssäkkä jäljellä, joten keksin tehdä muutamia isoäidin neliöitä, joista sitten syntyisi kännykkäpussit. Resoreista tulisi siis vuori pusseihin.

Tällaiselta kotikutoiselta harrastajalta ei muuten puuhailu lopu. Ensin tehdään yhtä ja kohta puretaan... Nytkin kävi niin hupsusti, ettei langan jämä riittänytkään kahteen pussukkaan. Purin sitten iloisesti aikaisemmin tekemiä neliötilkkusia, niille kun ei ole ilmaantunut muuta järkevää käyttöä.

Tosin kaksi kokonaista ja yksi puolikas tilkkunen pääsi pieneen laukkuun päällispuoleksi ja villanpaidan riekaleista siihenkin tuli vuori. Melkein samanlaisen pikkulaukun jo esittelin ennemmin. Sen aikaisemmin valmistuneen pikkukassin kiinnitys oli vetoketjulla, mutta nyt valmistuneessa laukussa ei välttämättä tarvita mitään kiinnitystä, siinä kun on tuo läppä. Voisin tosin siihenkin jonkun napin kiinnittää.

Kännykkäpusseihin halusin ilman muuta jonkun kiinnityssysteemin. Siksipä kumosin nappipurkit nurin ja aloitin hämmennyksen. Löytyi ikivanhat petroolin siniset napit sekä kaksi vanhaa ruskeaa puuhelmeä. Löytyi kyllä roppakaupalla paljon muutakin mieltä kiehtovaa... enpä olekaan aikohin suorittanut laatikoissani nappi-inventaariota!

Paidasta oli jäljellä vielä kaulus... Siitä syntyi sujuvasti pötkylätyyny! Kun olin ommellut saumat kiinni, pötkylä muistutti erehdyttävästi mäyräkoiran vartaloa. Hetken jo leikittelin ajatuksella, että hommaisin jostakin materiaalia pääksi ja jaloiksi... mutta sitten käytännöllisyys ja halu saada valmista voitti. Kiinnitin pienin pistoin käsin ommellen tyynyyn kolme kirpparilta ostamaani virkattua pikku liinaa. Tyynyyn jäi tyhjiä kohtia, joten harkitsin etsiväni niihin vielä lisää liinoja. Kuitenkin yhtenä iltana pikavirkkasin puuvillalangasta pienen liinan patalappukukkasen ohjeella ja ajattelin kiinnittäväni sellaisia virkkuuksia tyynyn tyhjiin kohtiin. Kun sitten mallailin tekelettä tyynyyn, huomasin sen olevan jo liikaa. Kolme pikkuista liinaa olikin ihan sopivasti yhteen tyynyyn.

Nyt kun yhdestä villapaidasta syntyi kaksi tyynyä, kaksi kissaa, kaksi kännykkäpussia ja pikkulaukku, olo on tyytyväinen ja hirvittynyt. Tyytyväinen siksi, että nyt maailma varmaan pelastuu tämän kierrättämisen ansiosta ja hirvittynyt siksi, että miten ihmeessä meikäläisen yhdestä M-kokoisesta villapaidasta riitti materiaalia noin moneen tuunaukseen! En ole luullut olevani ihan niin suuri...

Ihanaa on ollut iltaisin istua takan ääressä ja nyhrätä mukatärkeitä pikkuaskarteita. Toukka Tollerokin valmistui ihan huomaamatta ja kaikenlaisen tuumailun ja pohdinnan sivutuotteena. Nuo tuunauspuuhat vaativat ajoittain paljon aivotyötä ja nystyrät toimivat parhaiten, kun sormet näpertävät muuta.

Toukan syntyhistoria on erikoinen. Uusimmassa Käsityölehdessä oli ohje virkaten tehtyyn kaulakoruun. Oheispuuhana ajattelin sellaisen tehdä huitaisten, mutta virkkasin aivan liian lyhyen ketjusilmukkaketjun aloitukseen. En viitsinyt käydä purkamaan, kun tekele mielestäni oli niin oiva toukan vartalo. Virkkasin vain vartalon jatkeeksi vielä pallopään ja kiinnitin siihen kaksi turvasilmää. Ja kun muumiprojektissa opettelin munkinnyörin punomisen, tein samalla tekniikalla vielä toukalle tuntosarvet. Kuvassa tuntosarvissa on kiharat leikkaamatta, mutta tarkoitus on vielä harrastaa parturointia.