Kananmunakastike!

Kun kävelee työmatkansa mennen tullen, reilu puoli tuntia suuntaansa, on aikaa ajatella. Työasioita, kotiasioita, reissuhaaveita, höpötyksia, unelmia, ruokia, käsitöitä, ostoksia ja mielitekoja. Olisikohan ollut pari viikkoa sitten, kun mieleeni pätkähti ajatus keitetyista kananmunista karjalanpiirakalla. Hellin ja hoivasin makuhaavetta ja tuumailin, että hyvältä ne maistuisivat Ruispaloillakin.

Vaan ajan mittaan ajatus jalostui ja viime viikolla muistin herkkujen herkun eli kananmunakastikkeen. Tämä meidän perheen muikea makuelämys on ollut joillekin lasten kavereille varsin tuntematon tuttavuus. Toistaiseksi en ole tavannut ketään, joka siitä ei kuitenkaan olisi maistettuaan pitänyt. Ruokalistallamme oli loppuviikosta tähteitä ja lauantaina olimme sellaisissa pidoissa, ettei kotona tarvinnut syödä viikkoon... tai ainakaan enää samana päivänä.

Eilen olin illan töissä, mutta tänään päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan, enpä malta olla hehkuttamatta, kuinka hieno keli oli kävellä työmaalta kotiin. Talvi on vihdoin täällä, lunta oli muutama sentti ja se hohti puhtaan valkeana. Muutamat hankitimantitkin kimmelsivät katuvalojen hohteessa. Taivas oli syvän sininen ja kuu-ukko kurkisteli hymyellen heppoisen pilviverhon takaa. Pakkasta oli sopivasti ja ilma oli raikasta happea tulvillaan. Icebugieni nastat haukkoivat narskuen kovaksi tiivistynyttä lunta ja matka joutui. Olisin voinut patikoida vaikka maailman tappiin, ellei herkkusoosin valmistus olisi ollut mielen (ja melkein myös kielen) päällä.

Kotiin päästyä heitin kattilan hellalle ja kananmunat siihen kiehumaan. Minun tapani on kiehuttaa ensin vesi ja laskea sitten raa'at kananmunat kylpyyn varoen lusikan kanssa. Sen jälkeen kun keitos porisee kymmenisen minuuttia, munat ovat kunnon kypsät. Joku toinen tekee toisin, mutta kuka se sanoo, mikä tapa on paras tai oikein?

Samalla aloitin vimmatun perunoiden ja porkkanoiden kuorimisoperaation. Potut sain kattilaan ja tulta alle. Porkkanat raastoin hienon hienoksi ja meheväksi raasteeksi.

En koskaan mittaa kastikkeen aineksia. Mutta noin 50 grammaa voita pääsee ensin sulamaan kattilan pohjalle. Vajaa desi vehnäjauhoja hämmennellään sulaneen rasvan sekaan ja annetaan hetki kiehahtaa. Maitoa lisätään vähän kerrallaan noin suunnilleen litran verran. Kun valkokastike alkaa valmistua, sörssään haarukalla kuoritut kananmunat silpuksi ja humpsautan ne kattilaan. Keittää ei välttämättä enää tarvitse. Pohjaan palamista on syytä varoa. Itse pidän kastikkeesta ja sen perusmausta vain hyppysellisellä suolaa maustettuna, mutta muskotin ystävä voisi kernaasti sitä pistää mukaan.

Kun lautasella sitten oli hyvää kotimaista perunaa, suunmukaista soossia, mehukasta porkkanaraastetta ja Lidlin vastapaistettu jalkapallosämpylä, olo oli melkein kuin taivaassa. Tuskinpa sielläkään parempia pöperöitä tarjoillaan!

Kiehuen kypsäksi... jostain syystä tästä tulee mieleen menneiden vuosien rhythm'n blues -bändi Oiling boiling

Hei, me päästiin samaan kattilaan koko keko!

Porkkana poikineen odottamassa raastamistuomoita... kuulostaapa raa'alta. Mutta raakana porkkana on parasta! :)

Rajun raastamisen tulos. Jos tätä duunaisi harva se päivä, varmaan olisi hyvä haba. Oikeassa hauiksessa näin oikeakätisellä. :D

Ja eiku syömään!