Ihan kuin pukkaisi stressin poikasta taas vaihteeksi, kun unta ei riittänyt viime yönä kuin viideksi tunniksi. Tarkoitus oli, ettei tässä blogissa työasioita puida, mutta pakko työstä (pakkotyöstä? heh) on välillä mainita, se kun haukkaa ihmisparan valveillaoloajasta jellonan osan. Välillä unissaoloajastakin... Yksi työprobleema alkoi pyöriä päässä iltayöllä nukkumaan mennessä ja kello yhden aikaan piti käydä piirtelemässä numeroita paperille. Melkein ratkesikin mokoma ongelma, jäi vain yksi oleellinen asia kummastuttamaan. Aamukuudelta ratkaisu sitten oli selkeänä tyynyllä eikä uni enää halunnut jakaa sen kanssa samaa vuodetta.
Ei tuosta yövalvomisessa sinänsä mitään haittaa ole vapaapäivää vasten muuten, mutta olisihan sitä vapaallakin mieluummin skarppina ja toimeliaana eikä silmät tikkuisina pää täynnä pumpulia hömelön oloisena.
Työstressistä pääsee parhaiten lapsuuden ajan kotimetsässä ja olisin sinne hinkunut suppilovahveroseikkailulle. Autokyytiä ei ollut tarjolla eikä kotimetsäikävä ollut niin riipivä, että olisin viitsinyt pyöräillä 36 km sinne ja saman verran takaisin. Täytyi siis ottaa käyttöön toinen toimintaterapiamuoto eli taikinaterapia. Parhaiten tässä roolissa toimivat erilaiset hiivataikinat, joita saa litistellä ja puristella ja muotoilla mieleisekseen. Nyt päädyin kuitenkin kokeilemaan jotain aivan uutta ja merkillistä.
Kodin kuvalehdessä oli jokin aika sitten houkuttelevan oloinen halloween-teemainen lakka-lakritsikakkuresepti Viimeinen kiusaus -sivulla. Kakkuun tulee lakkoja (hilloja, suomuuraimia) keksipohja, tuorejuustotäyte ja laksitsikuorrute. Lakkoja sattuu olemaan pakastimen uumenissa kiitettäviä määriä parin viime kesän jäljiltä ja ajatus makujen yhdistelmästä sai jo melkein kuolan valumaan. Pakkohan tällaista reseptiä on kokeilla! Odottelin vain oikeaa ajankohtaa, että sitä syömässä olisi muitakin kun minä ja mies. Kuopus kotiutuu tänään viikonloppumenoiltaan, mutta muista syöjistä ei ole tietoa nytkään.Terapia oli kuitenkin käynnistettävä välittömästi pahempien oireiden välttämiseksi.
Kakkua ei hyydytetä liivatteella vaan paistetaan uunissa. Tämä vaihe ei sitten mennytkään kuin Strömsössä. Tietenkään.
Kokeilin ensimmäistä kertaa Lidlistä (halvalla!) ostamaani irtopohjavuokaa, jonka olin toivonut olevan leipovan maailman huippusijoitus näiden hyydykekakkujen kanssa. Onhan vuoassa lasipohja ja silikonireunat, joten leivinpaperien kanssa turaaminen olisi historiaa! Mutta eikös vain rasva tirissyt iloisesti uunin pohjalle silikonireunojen ja lasin välistä! Katku keittiössä oli kaamea. Heti kun onnettomuuden havaitsin, lennätin alle leivinpeltiä, ettei enempää rasvaa tarvitsisi myöhemmin kaapia uunista. Käryvahinko oli kuitenkin jo päässyt tapahtumaan.
Katkusta ja kärystä huolimatta kakku hyytyi nätisti uunissa. Aavistuksen oli ehkä liikaa hellettä hellassa, sillä tuorejuustotäytteen pinta alkoi uhkaavasti tummua. Siinä vaiheessa leivonnaisen saikin jo ottaa pois paistumasta. Kuuman kakun päälle ei voi kuorrutetta laittaa, joten puuhaamiseen tuli tauko... tai no. Tauolla tekaisin lehtitaikinalevyistä ja kylmäsavulohesta herkullisia napostelupaloja sekä tein lähipäivien ruoaksi lohilaatikkoa samoilla uunin lämmöillä. Kun pienenä lapsuudenkodissa oppi, että puu-uunissa tehtiin kertalämmityksellä paljon paistoksia, ei sitä nyt isonakaan osaa olla tekemättä useampaa juttua kerralla, vaikka sähköuunia käyttääkin.
Lakritsikuorrutetta keitellessäni tuli ihan noitamainen olo. Kermanvalkoinen muuttui mustanpuhuvaksi taikasauvan heilautuksella! Kuorrute oli helppo levittää kakun pinnalle. Koristeluun en viitsinyt hirveästi panostaa, sillä kakku tullee syödyksi ihan oman perheen kesken.
Kun kakku vihdoin oli valmis maistettavaksi, odotukset olivat korkealla. Mutta oi voi. Maku ei ollutkaan ihan miun maun mukkaan. Kaikki ainekset ovat hyviä itsenäisinä, mutta makusekoitus oli mielestäni liian happaman imelä. Toivottavasti maut tasaantuvat ja muuttuvat muhiessaan muikeammiksi, tai herää kysymys, jääkö päivän pääpuuha loppujen lopuksi tyystin syömättä! Halloween-juhlien makeaksi jälkiruoaksi kakku kyllä sopisi mainiosti tuon karvaanmakean makunsa vuoksi.
Reseptin ajattelin kirjotella tuonne höpötysten ja kuvituksen päätteeksi, jos jonkun muunkin tekee mieli kokeilla mustanmakeaa herkkua. Kakku ei ole hätäisen herkuttelija unelma, on siinä sen verran runsaasti työvaiheita ja jäähtymisen odottaminenkin on tuskaisaa. Mutta kärsivällisyys on hyve, leipurillekin. :)
(Seuraavan päivän kommentti: No niin. Kärsivällisyys olisi hyve maistelijallekin. Kakun maut tekeytyivät sopivasti yön yli muhittuaan. Kakku kannattaa siis tehdä valmiiksi jo päivää ennen aiottua tarjoiluajankohtaa, niin maistuu mainiolta!)
LAKKA-LAKRITSIKAKKU
2, 5 dl lakkoja
Pohja:
200 g digestivekeksejä
100 g voita
Täyte:
600 g maustamatonta tuorejustoa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 prk ranskankermaa
3 kananmunaa
Kuorrute:
1 dl kuohukermaa
120 g pehmeitä lakritsitoffeekaramelleja
Koristeeksi:
lakkoja ja lakritsanauhaa
Laita lakat valumaan siivilään.
Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 22 - 25 cm) pohja leivinpaperilla.
Valmista pohja. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ja painele seos irtopohjavuokaan.
Siirrä pohja jääkaappiin jähmettymään.
Valmista täyte. Sekoita tuorejuusto, sokerit ja ranskankerma sähkövatkaimella tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon.
Levitä valutetut lakat kakkupohjan päälle.
Kaada tuorejuustotäyte vuokaan lakkojen päälle.
Paista 185 asteessa uunin keskitasolla n. 50 min. kunnes kakku on kokonaan hyytynyt. Anna kakun vetäytyä uunissa jälkilämmössä vielä noin 10 minuuttia. Jäähdytä kakku.
Valmista kuorrute. Kuumenna kerma kattilassa ja sekoita joukkoon lakritsikaramelleja vähän kerrallaan, kunnes kaikki karamellit ovat sulaneet ja seos on tasainen. Anna jäähtyä hetki ja kaada kuorrute kakun päälle.
Anna kakun maustua jääkaapissa muutama tunti.
Koristele lakoilla ja lakritsinauhalla.
Alkuperäinen ohje on Kodin kuvalehden numerosta 21/3013, ohjeen on laatinut Tiina Valkonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti