Ihan hirveä

Haa, hauskaa että suvussa on hirviporukkaan kuuluva lankomies! Siinä sivussa herkullisista riistaruoista pääsee nauttimaan myös metsästämätön naisimmeinen.

Einon lakattua puhkumasta ja kaatamasta metsää, mieheni kävi veljensä kanssa hakemassa hirven puolikkaan jostakin metsien keskeltä metsästysmajalta. Joutuivat raivaamaan kaatunutta metsää, sahaamaan puita ja siirtelemään niitä tien sivuun. Olimme luvanneet lunastaa hirvestä osan, jauhettuna. Kokolihakin olisi houkutellut, mutta kesän marjasaaliita on vielä pakastimet pullollaan, eikä sinne juurikaan saa uutta pakastettavaa sovitetuksi.

Eilen meille ilmestyi mystinen muovipussi. Se oli ulkopuolelta tunnustellen napakan kiinteää, mutta silti hyvin muovautuvaa. Sisällä pussissa oli viisi kiloa hirviherkkua! Kuopuksen kanssa sitä pussitimme pakastettavaksi ja paistoimme jo osan. Tänään herkuteltiin hirveän herkullisella hirvijauhelihakastikkeella pastan kera ja huomenna paistan suussa sulavaa hirvipitsaa. Njam!

Kurrekin oli kiivennyt pihan vaahteraan tarkkailemaan lihan pakastamista. Selvästi tarkka ja tarmokas laaduntarkkailija työssään!