992 pientä päätöstä

Jokin aika sitten televisiossa pyöri mainos, jossa sanottiin että pieni päätös päivässä riittää. En enää muista mitä siinä mainostettiin... ehkä painonhallintaa. Mutta tuo lausahdus on jumiutunut päähäni junnaamaan samalla kun olen päätellyt ja päättellyt ja päättellyt ja päättellyt isoäidin neliöistä kootun torkkupeiton langanpäitä. Jos noilla päättelyillä hoikistuisin, olisin varmasti missimitoissa!!! Peitossa oli nimittäin 992 pääteltävää lankaa.

Mutta aloitetaanpa alusta!

Yhdistetty työ- ja vierashuoneemme uudistettiin syksyn aikana. Vanhat torkkupeitot eivät tunteneet enää oloaan kotoisaksi siellä. Koska käsityökärpänen on taas vaihteeksi puraissut minua, aloin leikitellä ajatuksella, että tekisin uuden peiton ihan itse ja omin pikku kätösin. Samaan saumaan Prismassa oli Osta pois -päivät ja houkuttelevan värisiä Viivi-lankoja vain 2 € kerä. Ostin ensin muutamia keriä ja heti seuraavana päivänä lisää. Vyötteessä ohjeistettiin ostamaan lankaa riittävästi, sillä tuote oli myynnissä vain rajoitetun ajan.

Ohjetta ei ollut, vain päänsisäinen visio. Isoäidinneliötehdas käynnistyi välittömästi ja täydellä teholla. Lappuja syntyi vaihtelevalla tahdilla, riippuen päivien muusta pakollisesta ohjelmasta. Ja monikaan asia ei ollut niin kovin pakollista... :)

Noin viikko sitten heräsin todellisuuteen, että lappujen määrä alkoi olla riittävä. Levittelin laput lattialle ja pohdiskelin muka tarkasti, että minkämoisia väriyhdistelmiä vielä piti valmistaa. Hiukka harmillista oli, että pinkkiä lankaa en saanut aikoinaan riittävästi, joten jouduin käyttämään enemmän violettia ja oranssia, jotka eivät ole minulle niin mieleisiä.

Virkkasin palaset yhteen ruskealla ja sehän loppui 25 senttiä ennen viimeisen sauman loppua. Myynnin rajoitettu aika oli ollut ja mennyt. Viiviä ei enää ollut saatavilla. Voihan murheiden murhe ja luovuuden koetinkivi!

Lopetin sauman vihreällä, mutta reunuksiin ei riittänyt vihreäkään. Tokmannilta löysin saman valmistajan Isoveli-lankaa, joka vaikutti tarpeeksi samanlaiselta kuin Viivi. Värit eivät tietenkään olleet identtiset, mutta reunuksen harmaasta sävystä tuli peittoon vain pikantti säväys. Tai niin on ainakin pakko itselleen uskotella, ettei koko iso työ mennyt tyystin hukkaan.

Pitkän prosessin aikana ehdin pohdiskella postaustakin monen monta kertaa. Ensin otsikoksi oli tulossa Talviunipeitto, sillä aina jossakin välissä pitkää talvea iskee totaalinen väsy ja tekisi mieli vetäytyä nukkumaan yli talven ja herätä vasta kevään koittaessa. Mutta koska nyt on meneillään niin paljon mielenkiitoisia asioita, niin luulen, ettei tänä vuonna talviunisuus pääse yllättämään ollenkaan.

Olen aina ihaillut monivärisiä isoäidin neliöistä virkattuja käsitöitä, mutta koska olen ollut laiska viimeistelijä, en ole rohkaistunut virkkaamaan noita kauniita neliöitä. Kesällä kuitenkin tein alusta loppuun kohtuullisessa ajassa haarukkapitsipaidan, jonka päätteleminen oli suuri saavutus,  joten uskaltauduin tähänkin urakkaan. Kun työ sitten vähitellen valmistui, näytti että edessä on Mahdoton päättelytehtävä. Se oli hetken otsikkovaihtoehtona ja olisikin ollut perheen nuorison suosikki.

Peitosta tuli lämmin ja painava. Sen alla on on hyvä torkahtaa ja kerätä voimia päivien puuhiin. Väritykseltään se taitaa kuitenkin sopia paremmin olohuoneeseen. Hupsis!

Ryijypeitto?

Meitä on 992 kpl. Mihinkähän hyötykäyttöön...?