Korulady ja muita löytöjä

Eilen vietin vapaapäivää päälle puskevan flunssa kanssa. Olin varannut itselleni yhtä sun toista tehtävää, mutta otin kuitenkin päivän levon ja sairautta vastaan taistelun kannalta. Ensi viikolla on pakko olla työkunnossa. Tai aina on pakko olla, mutta ensi viikolla erityisesti, kun on muutamia erityishommia tehtävänä.

Niinpä istuskelin lepotuolissa välillä virkkuuksien, välillä romaanin kanssa. Luin Camilla Läckbergin kirjan Mantelintuoksua lumimyrskyssä. Hmm.. eipä ollut kummoinen lukukokemus. Kirjalliset ansiot eivät nouse korkeuksiin eikä juonen kulkukaan ollut kummoinen. Jokainen Christiensä lukenut osaa arvata loppuratkaisun.

Kun yötyössä ollut puoliso nousi päiväuniltaan, pyysin häntä hauskuuttamaan melkeinsairasta lähtemällä tämän kanssa kirpputorille. Ja niin sitä mentiin!

Tavaraa oli taas kirpputorin täydeltä laidasta laitaan, mutta loistolöytöjä ei kävellyt vastaan. Toki heti ensimmäisestä pöydästä tarttui mukaani kirja Joulutarinoita ja kylmiä väreitä kolmella ja puolella eurolla. Periaatteenani on, etten osta kirjoja omaan hyllyyn, koska kirjaston kirjoista pääsee lukemisen jälkeen oivasti eroon. Minun ei tarvitse omistaa kaikkea lukemaani. Mutta nyt ostin ja siihenkin on syy töissä... Olen mukana yhdessä jouluprojektissa ja voi olla, että tarvitsen joulukuun aikana jonkun sykähdyttävän joulutekstin. Jospa löytäisin sen tuosta kirjasta...

Löysin kirpparilta myös kauan himoitsemani korutelineen. Hintaa oli reilunpuoleisesti (5,5 €), mutta koska ladyn mekon väri natsaa kympillä työhuoneeni väritykseen, päädyin adoptoimaan esineen meille.

Yhdessä pöydässä oli myynnissä pari punaista adventtikynttilää. Aikani niitä pyörittelin ja muistelin lapsuuden joulukuisia aamuja, kun meillä aina paloi aamupalapöydässä kynttilä. Sen lyhenemisestä oli jännittävää seurata joulun lähestymistä. Kynttilä olisi irronnut eurolla. Ensin meinasin jättää ostamatta, mutta lopulta nostalgian nälkäisenä en voinutkaan jättää kynttilää sinne. En sentään ostanut molempia, yksi riittää meille mainiosti.

Vielä löysin jonkun vaivalla virkkaamat pyyheliinapitsit. Kaksi 80 cm:n mittaista pitsinauhaa maksoi vain 0,50 €. Eihän niitä siihen hintaa voinut jättää ostamatta! Tuskin koskaan ompelen pitsejä pyyhkeeseen, mutta keksin varmasti niillä muuta käyttöä. Jos ei muuta, niin niillä somistaa hauskasti ja yksilöllisesti vaikka joululahjapaketin.

Tekisipä mieleni päästä käymään jonkun toisen kaupungin kirpparilla pitkästä aikaa! Aina kuvittelen, että niillä pääsisi tekemään hienoja löytöjä! Totuus on tähän saakka tosin ollut toisenlainen. Paitsi Klaukkalan Viirin kirppis on mahtava aarreaitta! Sinne kun taas joskus pääsisi! Oih. Se olisi kirppisintoilijan seitsemäs taivas!