Eino-myrsky ryskää ulkona, mutta sisällä on lämmintä ja mukavaa viettää sunnuntaipäivää. Käsityökärpäsen puremasta olen saanut hurjan virkkausvimman ja talviunipeiton valmistuttua olen tehtaillut patalappuja. Mutta niistä kerron enemmän myöhemmin.
Kun aikoinaan muutimme tähän taloon, minulla oli ihan pakkomielle saada keittiöön pyyheliinateline peittoineen. Löysinkin telineen kirpparilta upouutena ja kohtuullisella hinnalla. Siitä saakka se on hyvin palvellut.
Vietin viikolla nimipäiviäni (tai en varsinaisesti viettänyt... ystävälliset ihmiset muistivat kuitenkin :) ) ja lukuisten lämpimien onnittelujen lisäksi sain pari lahjustakin. Suklaata sain ja muistilappusia, työkaveri ilahdutti kukkasella ja vanhemmiltani sain aivan mielettömän upean uuden, jonkun tuntemattoman käsityötaitajan tekemän, pyyheliinapeiton. Siinä on kaunis ja taiten tehty kuva, nurja puoli on aivan yhtä siisti kuin oikea puoli. Koska peitto on aivan uusi ja napakkaa kangasta, en saanut sitä asettumaan kuvaan vielä kovin kauniisti...
Metsä on kirjasto.
Lainaan sen huokaukset,
linnunlaulun, tuoksun ja värien paletin:
Mikään ei vähene.
- Arto Seppälä
Minulle,metsähöperölle kirjastotädille, ei olisi voinut parempaa onnittelurunoa löytääkään!
Koska kova puuskainen tuuli karkotti ulkoiluhalut, napsin pikaisesti pari kuvaa kotona sisätiloissa ja pihalla ulko-oven välittömässä läheisyydessä. Kukkapenkkiin itsestään siementynyt orvokki jaksaa vielä kukoistaa, vaikka marraskuukin on kääntynyt jo loppupuolelle. Kun palailimme pikaiselta kauppareissulta, taivaalla näytti todella kauniilta, kun aurinko kultasi tummat myrskypilvet... aivan kuin pilvipalvelussa olisi ollut valot päällä.
Kyllä on kaunis tuo liina <3 ihastelee outsa
VastaaPoista