Saaliita syksyn väripaletilla

Aamulla autossa istuessani katselin syksyistä suomalaista maisemaa ja mietin, että kylläpä se näyttää apealta. Mustaa, ruskeaa, harmaata ja väsynyttä vihreää kaikkialla. Mutta kun tarkemmin katsoi, väripilkkuja alkoi oikeasti löytyä ja maanläheisten värien sävyt sopivat harmonisesti toisiinsa, niin että maailma oli kuitenkin kovin kaunis.

Olin matkalla saalistamaan. Sormilla suuhun, silmillä sydämeen ja kameralla koneelle. Metsään on päästävä epäsäännöllisen säännöllisesti. Siellä mieli lepää ja levoton olo rauhoittuu. Työhuolet eivät sinne seuraa. Sainkin oivan saaliin!

Vain suppikset olivat kotoa lähtiessä tähtäimessä, mutta yllätten metsä tarjosi muutakin mukaan otettavaa. Syksyn viimeiset kantarellit huutelivat lehtimaton alla, että haluaisivat tulla poimituksi. Kameran linssin läpi näin mielikuvitusta kiehtovia kohteita, mm. virvelöivän kantopeikon, puun oksiin takertunutta tontun naavapartaa, keijujen kulottunutta tukkaa, maahan laskeutuneita ja muumioituneita tähtiä sekä kuusenoksilla kimaltelevia vesitimantteja.

Sää suosi metsässä vaeltajaa koko päivän. Sade saapui seurueeseen vasta kotimatkan koittaessa.

PS. Miksi nää kuvat meni tälleen epäjärjestykseen? Kysyy aloittelija!