Kaukana kavala maailma

Arki alkoi jo viikko sitten, mutta loman leppoisa lopetus on vielä blogiin kirjoittelematta. Korjataanpa tilanne nyt!

Meillä oli ilo ja onni saada Käpälämäen mökki käyttöömme lomamme viimeiselle viikolle. Oli sitä odotettukin! Mökki on maksavien vuokralaisten suosiossa, joten varaus pitäisi osata jättää hyvissä ajoin. Mutta kun omat kesäajan lomat pitää työpaikalla sopia työkavereiden kanssa, niin loma-ajankohdat varmistuvat yleensä aika myöhään. Siinä vaiheessa mökin varauskalenterit jo paukkuvat täysinäisinä. Monille viikoille olisi tulossa useampikin porukka. 

Mutta nyt olivat taivaankappaleet kohdillaan ja onnistuimme nappaamaan elokuun alun mökkiviikon meille muiden nenän edestä. Niinpä minä, kuopus, uusi vävykokelas ja koiralapset autoilimme lauantaina 8.8. Luotojärvelle. Suunnistimme ensin mustikkametsään marjasaalis mielessämme. Setä tuli myöhemmin perästä eväiden ja muiden mökkitarvikkeiden kanssa.

Hyttysmyrkyltä lemuavat marjastajat saapuivat aurinkoisen mökin pihaan iltapäivällä saaliiseensa tyytyväisinä. Ja aurinko paistoi.

Kuopus ja vävykokelas grillasivat päivän murkinat grillikodassa sillä aikaa kun minä keittelin perunoita ja purin tavaroita mökissä sisällä. Grillikodasta ei valitettavasti tullut otettua yhtään sisäkuvaa.

Seuraavassa kuvassa on mökki kuvattuna grillikodalta päin. Kuvassa näkyy myös fillarini, jolla viikon päätteeksi polkaisin mökkeilun ja koko lomani pakettiin. Eli siis pyöräilin 40 kilometriä mökin rauhasta pitkin pikiteitä takaisin kaupungin hulinaan. Mutta taas olen menossa asioiden edelle. Vastahan me olemme saapumassa mökille!

Tervetuloa meidän mökille!

Pääovesta astumme eteiseen, josta pääsee sauna- ja asumistiloihin.

Oven toisella puolella on wc ja toisella puolella kodinhoitotilat.

Pesuhuoneessa mahtuu suihkuttelemaan hyvin ja lasioven takana on puilla lämpiävä lempeälöylyinen sauna.

Mökin puolella on ensin vastassa iso tupa, josta pääsee makuuhuoneeseen, nukkumaparvelle ja keittiöön.

Mökissä on paljon ikkunoita tuomassa luontoa lähelle.

Makuuhuoneessa on parisängyn lisäksi vauvansänky ja isot kaapit. Kuvassa ei kunnolla näy, mutta vasemmalle jää järvelle auringonnousuun antava ikkuna. Sen saa pimennysverholla peitettyä, jos nouseva aurinko häiritsee. Itse tykkäsin ihan hirveästi tuosta pienestä ikkunasta keskellä kuvaa. Se oli öisin auki ja nukuin kuin tukki raikkaan yöilman hyväilyssä.

Tuvassa on tukeva pirttikalusto, jonka äärellä useimmiten ruokailimme. Mökillä olisi monta muutakin paikkaa ruokailu- ja herkkuhetkiin, mutta jotenkin tähän me aina jämähdimme. Takkaa ei näin kesälämpimillä tullut lämmitettyä kertaakaan, vaikka muutaman viileämmän päivän jälkeen tulen lämpö olisi tuonut tilaan mukavaa kodikkuutta.

Keittiö on hyvin varusteltu. Sieltä löytyy tiskikonekin, joten emäntä selvisi keittiöhommissa helpolla, kun ei tarvinnut jatkuvasti seisoa tiskialtaan äärellä. Kahvia keittettiin Moccamasterilla paljon, mutta myös sähköhella ja -uuni olivat kovasti käytössä. Leipoessa käytimme myös sähkövatkainta ja loppuviikosta paikalle pelmahtanut esikoinen tykkäsi pistää leipänsä leivänpaahtimeen. Mikroaaltouuni jäi vähemmälle käytölle, mutta muutama räiskäle siellä tuli lämmitettyä.

Keittiössä olisi myös pieni ruokapöytä, mutta meillä se toimi säilytyskalusteena, joten tämän äärelle ei kukaan pysähtynyt istuksimaan.

Käpälämäessä on ihana rauha. Toki vastapäisen niemen mökeiltä kuuluu varsinkin viikonloppuisin ääniä, mutta ne eivät ole mitenkään häiritseviä. Läheinen maalaistalo jää mäen taakse, joten sieltä ei kyllä kuulunut mökille saakka mitään. Lähimetsissä samoillessamme kuulimme ajoittain talon koirien loputtoman leukojen louskutuksen, mutta mökin pihalle sekään ääni ei kantautunut.

Siksipä järvimaisemaa sai ihailla tyynessä rauhassa niin illoin kuin aamuinkin. Sää suosi meitä ja järven pinta oli enimmäkseen peilityyni. Auringonlasku ei tälle mökille näy suoranaisesti, mutta auringon säteiden heijastukset vastapäisiin pilviin luovat lumoaan tähänkin maisemaan.

Koirakavereista mökkeily oli mukavaa. Yleensä ensimmäinen yö uudessa paikassa on vähän levoton, mutta täällä karvakorvat nukkuivat heti levollisesti ainoan mökkiyönsä. Sunnuntaina kuopus kumppaneineen palasi takaisin työnsä ääreen kotikonnuilleen.

Mökkiviikkoon mahtui paljon mustikanpoimintaa ja -siivousta, vähän metsävadelmien haalimistaja paljon kantarellien keruuta. Saalista tuli kotiin vietäväksi ihan reilusti sen lisäksi, että luonnonantimet on kuvattu kameralla.

Mustikoita poimin poimurilla yli 30 litraa ja vadelmia nopin näpein reilut pari litraa. Paras vattuaika oli jo ohi ja ihan harmitti nähdä kuinka paljon hyviä marjoja oli mennyt hukkaan joko homehtumalla tai maahan karisemalla.

Kantarellejä oli metsässä aivan valtavasti. Niitä syötiin ihan syömällä koko viikko ja kotiin tultiin kolmen täyden sankon kanssa. Että lähti taas vähän lapasesta tämä saalistus.

Kun kuopuksen kanssa ensimmäisenä sunnuntaina lähdimme etsimään vähän vadelmia piirakkaan mustikoiden kaveriksi, niitä löytyi yli puoli hinkillistä ja lisäksi kävelimme suoraan hyvään kantarellipaikkaan, joten talteen nekin oli otettava.

Kuopus leipoi meille maistuvan maidottoman mamman marjapiirakan kahviherkuksi. Kaurapohjaisen vaniljakastikkeen kera oli maistuvainen kesäherkku!

Myöhemmin kävin itsekseni poimimassa lisää metsävadelmia. Halusin saada niitä pakastimeen ja sainkin kohtalaisen saaliin. Enemmänkin olisi kelvannut, mutta näihin oli nyt tyytyminen.

Mustikoita on tänä kesänä vähän joka paikassa. Mutta näin elokuussa alkaa jo paikoin marjan laatu kärsiä. Piti olla tarkkana, ettei suotta kauhonut poimurilla puoliksi hapantuneita marjoja. Avaralla kankaalla tätä ongelmaa ei niinkään ole kuin suomaastoissa.

Välillä piti kesken marjanpoiminnan ihastella maisemaa.

Siinä on taas yhden päivän saalis. Näin katsoen sanko näyttää vajaalta, mutta kyllä se ihan täyteen on poimittu. Mustikkaoksat pääsivät maljakkoon leikkimään leikkokukkia.

Vaikka suurin osa saaliista päätyi pakastimeen, piti siitä nauttia heti tuoreeltaankin. Mustikkamaito on herkkujen herkku, mutta kun esikoinen ystävänsä kanssa oli tulossa, piti tehdä vegaanisia mustikkamuffineita sekä mustikkakukkoa eli rättänää. Ohjeet löytyivät Internetistä.

Vegaaniset mustikkamuffinit

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kaardemummaa (tätä meillä ei mökillä ollut, mutta toimii ilmankin)
1 tl vaniljasokeria
1 dl juoksevaa margariinia (ei ollut tarpeeksi, laitoin lisäksi rypsiöljyä ja toimii)
1,5 dl maustamatonta soijajukurttia
1 dl kauramaitoa
2 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita margariini, soijajukurtti ja maito. Yhdistä seokset, mutta älä vaivaa. Lisää mustikat.

Laita taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin puoli tuntia.

Sain tästä annoksesta kymmenen muffinia.

Mustikkakukko on meidän perheen perinteinen kesäherkku. Yleensä teen sen laktoosittomasta voista, mutta nyt vegaaninen versio tehtiin maidottomasta margariinista. Kukon kyytipoikana ja aateloijana toimii vaniljajäätelö, jota meillä oli tavallista laktoositonta ja sitten vegaanista erikseen.

Vegaaninen mustikkakukko

kuori
200 grammaa maidotonta margariinia (esim. Sunnuntai)
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte
1 litra mustikoita
0,5 - 1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja (joita meillä ei mökillä ollut, mutta onnistui ilmankin)

Sekoita keskenään sokeri ja huoneenlämpöinen margariini.
Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, lisää rasva-sokeriseos ja sekoita tasaiseksi.
Painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. (Vuoan voi voidella etukäteen, mutta minä en koskaan voitele, koska ajattelen, että taikinassa on jo itsessään riittävästi rasvaa)
Sekoita täytteen ainekset ja kaada vuokaan.
Tee lopusta taikinasta kansi kukon päälle.
Paista 200 asteessa noin tunti.

Kukko on herkullista heti tuoreena, mutta toimii myös lämmitettynä.

Esikoisen ja hänen ystävänsä kanssa kävimme nopeasti metsässä katselemassa, löytyisikö sieltä kantarelleja. Tuskin pääsimme edes metsään, kun sieniä alkoi tulla vastaan valtaisat määrät. Poimimme ja poimimme, mutta pakko oli jättää osa seuraavaan kertaan.

Taisin jo aiemmin mainita, että Käpälämäessä luonto on lähellä. Perhosia en saanut kuvaan, mutta toukan sentään...

... ja hepokattiherra oli ottanut terassin pöydän reviirikseen. Siinä se päivysti, kun porukkamme saapui lauantairetkeltä takaisin mökille. Retkestä tulee oma postauksensa myöhemmin.

Jos satuimme jonkun tavaran pöydälle jättämään, hepokatti kävi sen tutkimassa. Niin kuin nyt tämän vesipullon...

... ja tädin kameran.

Sen verran iso ötökkä tuo hepokatti oli, että ällötti ajatus siitä, että se hyppäisi hartioille... Hyttysistä sentään selviää suhteellisen helposti ja viimeisellä marjastusretkellä päähän päätyneestä hirvikärpäsestäkin pääsin, kun sen tukkapehkosta kaivelin ja kappaleiksi revin, mutta herra hepokattiin en välittäisi lähempää tuttavuutta tehdä. Vaikka se näyttääkin siltä, että jotain asiaa sillä olisi.

Viikkoon mahtui siis paljon saalistusta, mutta välillä oli lepovaihde silmässä. Silloin pötköttelin kirja kourassa pitkin pituuttani tai istuin veneen tuhdolla katselemassa kaukaisuudessa seilaavia pilviä.

Mökkimiljöö näyttää mukavalta vesiltä päin katsottuna.

Mikä se on se pinkki kukka, joka kasvaa rannalla? No rantakukka tietenkin!

Kehuin jo aiemmin upeita iltoja ja aamuja. Tässä kuvamateriaalia sanallisen kehun todisteeksi:

Yhtenä iltana kummityttö kävi meitä ilahduttamassa ja viime töikseen napsi kuvia kummitädistä, joka yöpaitasillaan kuvasi taivasta. Nämä neljä seuraavaa kuvaa ovat siis kummitytön nappaamia otoksia. Sain luvan käyttää niitä omassa somessani, joten tässäpä näitä nyt on:

Seuraavana aamuna ranta näytti jo ihan toiselta kirkkaassa auringonpaisteessa:

Yhtenä aamuna havahduin jo neljältä... Hetken pohdittuani päätin lähteä katsomaan, miltä maisema näytti anivarhain. Ja ihan unimaisema oli:

Oli täysin hiljaista.

Ei edes hyttysen ininää missään.

Aika tuntui pysähtyneen.

Otin hirmuisen määrän kuvia neljän ja viiden välillä aamuyöllä. Paljain jaloin ja yöpaitasillani hipsin pitkin mökin pihamaata ja laituria. Maisema oli koko ajan kuin jostain toisesta ulottuvuudesta.

Vaikka otin ihan liikaa kuvia, silti en saanut vangittua sitä todellista hiljaisuutta ja satumaista tunnelmaa näihin otoksiin. Nämäkö ne ovat ne Höyhensaaret?

Ja sitten taas vaihteeksi iltakuvia:

Toiseksi viimeisenä aamuna olin unenpöpperöisenä menossa vessaan, kun näin lahdella liikettä. Joutsenia! Heti pinkaisin hakemaan kameraa ja ilman silmälaseja yritin saada joutsenperheen kuvattua. Näytti siltä, että joutsenia olisi viisi, vanhemmat ja kolme poikasta.

Onneksi kuvasin linnut, muuten olisin myöhemmin luullut nähneeni unta.

Mutta vanhemmat vahvistivat tiedon. Kyllä järvellä asusti joutsenpariskunta ja niillä oli ollut kesän alussa peräti viisi poikasta. Mitä kahdelle lapselle oli mahtanut tapahtua?

Seuraavana aamuna joutsenperhe tuli uudelleen näyttäytymään ja nyt nähtiin, että poikasia oli neljä. Vain yksi oli siis joutunut surmaan suuhun keskenkasvuisena.

Viikko vierähti nopeasti. Yhtenä iltana sentään ennätimme käydä kahvittelemassa kummisedän luona. Hän täytti pyöreitä keväällä, mutta koronamokoma sotki juhlasuunnitelmat. Nyt pääsin sentään häntä onnittelemaan ja viemään lahjaksi neulomani sukat sekä sankollisen mustikoita. Heillä kasvoi pihassa uskomattomat auringonkukkakasvustot. Ihanat!

Saimme olla mökillä reilun viikon, sillä seuraavat vuokralaiset olivat tulossa vasta maanantaina. Sunnuntaina pakkasimme autoa ja totesimme, että neljä ihmistä ja tavarat eivät mahdu kyytiin. Ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi fillaroimaan kotimatkan. Kun muut olivat lähteneet, istuin rappusilla hengittelemässä rauhaa ja suremassa sitä, että oli pakko lähteä. Olisi siellä viihtynyt kauemminkin!

Kotimatkalla vielä pysähdyin napsimaan kuvia naapuritalon lehmistä ja lampaista. Ne niin levollisesti viettivät laitumellaan kesäpäivää ja lempein silmin katsoivat kuvaajaa. Hätäkös tässä - valmiissa maailmassa.

Tosin kun pysähdyin lammaskatraan lähelle, ne pinkaisivat pakoon. Mutta eivät juosseet kauas ja hyvin pian uteliaisuus voitti ja tulivat takaisin katsomaan, että kuka kumma se siinä seisoo ja mitä ihmettä se oikein tekee.

Arkea on eletty jo viikko. Mutta onneksi lomalla ehti kaikenlaista ja sai akkuja ladattua. Ehkä sitä näillä eväillä jaksaa ensi kesää odottaa.