Jättiläisenmaassa

Tänä aamuna karistimme Kuhmon pölyt jaloistamme ja jatkoimme lomamatkaamme Kajaanin kautta Jättiläisenmaahan Kivesvaaralle Paltamoon. Loppumatka ajettiin taas mutkaista hiekkatietä ja koko ajan ylöspäin.

Perillä meitä odotti huikeat näköalat ja Taikalinna, jonne olimme jäämässä yöksi. Sisään pääsi kirjautumaan vasta neljän jälkeen, joten suunnistimme ensin patikalle.

Kivesvaara on 293 metriä meren pinnan yläpuolella ja sieltä näkyy monen kunnan alueelle. Pohjoisessa näkyy mm. Puolangalle, etelässä Kajaaniin ja lännessä Vaalaan. Upeiden näköalojen lisäksi vaaran laelta löytyy kaikkien retkeilijöiden käytössä oleva kota, kivipuisto ja erilaisia retkeilyreittejä hyvin merkittyinä.

Alueella on 400 linnunpönttöä, joista tässä yksi veikeä.

Kiersimme ensin kivipuistossa ennen varsinaista patikkalenkkiä.

Migmatiitti, Takiankangas, Puolanka

Dolomiitti, Paljakkavaara, Puolanka

Onneksi olin lukenut reiteistä netistä etukäteen ja tulostanut reittiselosteet. Muuten olisimme olleet pulassa parissa paikassa, sillä emme älynneet ottaa kodasta karttoja mukaamme. Valitsimme käveltäväksemme reiteistä Louhoksen kierroksen, joka on 7,6 km pitkä. Kaikkine polulta poikkeamineen tulimme kävelleeksi 8,6 kilometriä. Lähdimme tälle reitille siksi, että halusin nähdä Pahalouhoksen.

Laskeutuminen Pahalouhokselle oli pitkä ja vaativa. Alaspäin mentiin 190  metriä ihan yhtä kyytiä ja melko jyrkkää rinnettä. Toisin päin kierrettynä lenkin lopulla olisi ollut hirmuinen rutistus kavuta sama matka ylöspäin...

Laskun päätteeksi Pahalouhoksen päällä olisi ollut levähdyspaikka, mutta myrsky oli kaatanut puun pöytäryhmän päälle ja itikoita oli sen verran runsaasti, ettei siihen muutenkaan olisi tehnyt mieli jäädä istuskelemaan. Lisäksi alkoi sataa! Tämä lomareissu muistetaan kyllä myös siitä, että kastuimme useampaan otteeseen läpimäriksi.

Polku kulki pitkän matkaa louhoksen päällä ja luonto oli upea. Sade haittasi valokuvaamista ja koska tuli liukastakin, emme juuri käyneet louhoksen reunalla katselemassa alas, sillä jalan lipsahdus olisi voinut tietää jopa reilun kymmenen metrin pystysuoraa pudotusta.

Lopulta polku laskeutui vuoren juurelle ja siitä oli pistopolku, jota pitkin pääsi katselemaan Pahalouhosta alhaalta päin jo lopulta pääsimme kurkistamaan louhoksessa ollutta luolaakin. Mutta koska meillä ei ollut taskulamppua mukana ja oli kamalan märkää, kumpikaan meistä ei halunnut kömpiä luolaan sisään.

Sateen takia (ja ehkä muutenkin) maasto oli paikoin tosi märkää ja mutaista. Olisi ollut ihan kumisaapaskelit. Onneksi meillä oli vettäpitävät kengät. Vettähylkivät takit ja housut kyllä olivat reitin jälkeen ihan läpimärät.

Alkumatka reitistä oli tosi haasteellinen laskeutumisen ja epätasaisen maaston vuoksi, mutta loppumatka tallustettiin pitkin tuikitavallisia metsäautoteitä, jotka eivät kyllä mitään lisäarvoa tälle reitille antaneet. Eli jos joku joskus haluaa nähdä Pahalouhoksen, lyhyempikin reitti riittää.

Kun palasimme takaisin Kivesvaaralle, menimme evästelemään kodalle. Siellä oli syömässä mikkeliläispariskunta, joka myös oli kastunut sateessa. Heidän kanssaan vaihdoimme retkivinkkejä ja oli kyllä mukava kuulla heidän retkikokemuksiaan

Kun kello tuli neljä, pääsimme kirjautumaan majapaikkaamme, joka onkin ennennäkemättömän upea! Asumme päärakennuksen linnunpesässä numero 3 eli Haukka.

Ovesta sisään ja vau! Ikkuna on länteen eli auringonlaskun suuntaan. Ja sängystä voi katsella maisemaa... Kuulemma täältä on nähty revontuliakin, mutta nyt ei taida olla ihan oikea vuodenaika siihen näytelmään.

Lisäksi lomakodissamme on pieni vessa ja pieni sähkösauna. Voiko enää muuta toivoa? No tietysti sen, että jos ovesta astuu ulos auringonnousun aikaan, se on nähtävissä heti ulko-oven toisella puolen. Täällä sekin on kuulemma mahdollista. Saa nähdä, jaksammeko nousta huomen aamulla auringonnousua ihastelemaan.

Tälläinen näkymä näkyi ikkunastamme, kun majoituimme. Ikkunan edessä olevan katon rakentaminen on jätetty keväällä kesken, koska pääskynen oli ennättänyt tehdä pesän kattorakenteisiin kesken kaiken. Minusta tämä oli vallan hellyyttävä juttu, kun isäntämme sen kertoi. Ihminen, joka arvostaa luontoa ja lintuja, ei voi olla paha ihminen.

Lähimmät naapurimme tulivat meille esittäytymään ikkunan taakse. Pääskyn poikasilla oli lentoharjoitukset meneillään ja tässä piti käydä välillä levähtämässä.

Ihan vaaran reunalla on pikkuisia mökkejä, joita linnunpöntöiksi nimitetään. Niistä on huikeat näköalat ja hienot ne ovat sisältäkin, pääsimme nimittäin yhteen kurkistamaan, kun olimme kävelyllä katselemassa maisemia sateen väistyttyä. Isäntämme oli siellä tekemässä jotain huoltotoimenpiteitä ja hän kutsui meidät katsomaan, miltä mökissä näytti. Ja mahtavan upealta näytti!

Kävelyllämme kävimme ensin napsimassa pari kuvaa elämyskeskuksen pihalta.

Sitten siirryimme ihastelemaan maisemaa linnunpönttöjen äärelle.

Siinä niitä linnunpönttöjä ihmisten koossa on monta rivissä.

Kävelymme päätteeksi kiipesimme päärakennuksen katolla olevaan näkötorniin katselemaan kaukaisuuksiin.

Näkötornista katselimme pieniä naapureitamme ikkunamme edessä.

Kyllä näkyy kauas! Ja hienoja pilviä!

Illan tullen pääsimme sitten ihastelemaan huikeaa auringonlaskunäytelmää.

Taivas saattaa vieläkin vaatia valokuvausta, mutta koska kello on jo puoli kymmenen, pistän tältä illalta pillit pussiin ja toivotan hyvää yötä!