Juhlaa lauantaina

Tänä vuonna oli koulujen päättyessä ja ylioppilasjuhlien aikaan voimassa tiukat kokoontumisrajoitukset koronan vuoksi. Mutta jo viikkoa myöhemmin elettiin vapaampaa aikaa ja niinpä meidätkin oli kutsuttu nuoren naisen ylioppilaslakkia juhlimaan Saaren pitäjän rantamajalle. Olipa hieno paikka!

Koska meillä oli pitkähkö ajomatka, varasimme vähän reilusti aikaa ja lopulta olimme paikalla etuajassa. Minulle jäi hyvin aikaa napsia kuvia miljööstä ja autella keittiössä sen minkä taisin.

Ylioppilastyttö sisartensa, äitinsä, mumminsa ja tätinsä kanssa oli järjestänyt meille herkulliset pidot! Katsokaa nyt, eikös nousekin vesi kielelle!

Kaikki oli niin kaunista ja ihanaa, tunnelma mukava ja leppoisa. Viihdyimme paremmin kuin hyvin, mutta silti olimme sedän kanssa tekemässä pois lähtöä ensimmäisten joukossa. Miksi ihmeessä? Siitä kerron seuraavassa postauksessa.

Mutta ennen kuin siirrymme eteenpäin, herkutellaan silmin... Ensin suolapalaa kera kahvin ja...

... ja jälkiruoaksi makeita paloja. Tarjolla oli kolmenlaista kakkua, joista ajattelin maistella ensin vain näitä kahta. Mutta kovan yllytyksen jälkeen kävin hakemassa vielä pienen palan sitä kolmattakin. Pitihän sitä maistaa, kun oli kyse uudesta reseptistä. Kaikki oli niin hyvää, että teki mieli santsata monta kertaa. Mutta onneksi olen tähän ikään mennessä oppinut, että santsipalat eivät enää niin herkuilta maistukaan. Kohtuus on parasta!