Juhannusaatto 2020

Juhannus tuli ja meni koiralapsenlapsia hoidellessa. Kuopus teki pitkiä työpäiviä, joten koirat tulivat meitä ilahduttamaan. No... aattona Luotojärven rannalla olo oli enemmän nolo ja kiusaantunut, kun karvanaamat eivät malttaneet asettua aloilleen vaan hökälehtivät rauhattomina ja haukkuivat pystyyn kaikki muut juhannuksenviettäjät. Olimme varmaan häiriöksi, mutta emme silti älynneet poistua paikalta...

Aloitimme aaton vieton veljen saunamökillä olevalla grillikodalla. Se on oiva paikka laittaa retkigurmeeta ja viettää aikaa tulen äärellä.

Yritin rauhoittaa koiria antamalla niille järsittäväksi uudet luut. Vähän aikaa turret jaksoivat keskittyä syömiseen, mutta sitten piti taas alkaa vahtia ympärillä tapahtuvia asioita ja ihmisiä.

Meillä oli eväänä vain grillimakkarat, koska olimme jo kotona syöneet. Käly oli laittanut heille herkkueväät täytettyine herkkusienineen, joten vähän oli köyhän oloiset eväät meillä. Mutta ihan riittävästi oli yksi makkara ja äidin paistama räiskäle.

Juhannusaaton ihanin rauha lepäsi järven yllä. Oli niin tyyntä ja hiljaista.

Puolukan kukkia kuvatessa linssiludemuurahainen jäi myös kuvaan. Tarkennus sentään osui sinne minne pitikin, eli kukkiin.

Illalla kävimme kummitädin mökillä onnittelemassa syntymäpäiviään viettävää serkkua ja syömässä taivaallisen hyvää suklaakakkua. Pienessä mökissä oli sukua koolla niin paljon, että tunnelma oli kovin tiivis. Vaan sopu antoi sijaa ja kaikki mahtuivat mukavasti mukaan.

Kummitädin juhannusperinteisiin kuuluu kerätä ihana luonnonkukkakimppu laiturille. Sellainen ihanuus oli nytkin juhannuksenviettäjien ihasteltavana.

Ihana veljeni oli järjestänyt meille juhannuksen juhlijoille ohjelmanumeroksi juhannuskokon , joka onneksi voitiin polttaa, kiitos edellisen päiväisen rankkasateen.

Tädin mökille emme koiralapsia ottaneet, vaan jätimme ne autoon nukkumaan. Kokolle koiratkin saivat tulla mukaan. Nyt ne osasivat jo käyttäytyä paremmin, mitä nyt Laku yritti varoittaa meitä tulipalosta... Sen mielestä tuli oli jotenkin vaarallinen. Mutta kun se huomasi, että ihmiset eivät olleet siitä millänsäkään, koirakin rauhoittui.

Yötön yö. Keskellä yötä on valoisaa kuin päivällä.

Sinne jäi kokko vielä savuamaan, kun Kotosen väki koirineen pakkautui autoon ja suunnisti kohti kotia. Yölliset maisemat hivelivät silmiä. Auton ikkunan läpi koetin niitä poimia talteen kameralla.

Hyvää yötä! Huomenna on juhla ja juhannus!