Yksi toteutunut unelma

Kevään edetessä on ollut mukava seurata luontoa. Terassin reunalla olevassa lintujen ruokinta-automaatissa on vielä pidetty auringonkukan siemeniä, sillä tintit ovat siinä mielellään aterioineet.
Ja minä taas mielelläni ruokailijoita katselen. Punarintakin siinä pyörähti, mutta niin pikaisesti, etten kuvaan sitä vierasta saanut.

Keittiön ikkunasta näkyvät linnut ovat arkipäivää, mutta seuraavat kuvat ovat juhlaa. Olen jo vuosien ajan toivonut näkeväni kangasvuokkoja luonnossa. Muuallahan niitä ei voi nähdäkään kuin kuvina.

Jo edellisenä keväänä sain ystävältä vinkin, mistä kukkia voisin löytää. Kävin etsiskelemässä, mutta en niitä nähnyt. Tänä keväänä viesteilimme jälleen samalla asialla. Sain taas ohjeet ja niiden perusteella läksin taas toivioretkelle.

Kiertelin ja pyörin siellä, minne minut oli opastettu, mutta en vain nähnyt kukkia. Laitoin kamuselle viestiä, että ei löydy... Sain lisäohjeita, mutta silti en kasvia bongannut. Ihana kamuseni kiisi paikalle ja tadaa - siinähän ne ihmeet olivat kuin tarjottimella! En vain ollut osannut katsoa. Oli kylmä, hämärä ja tihkusateinen päiviä, joten kukat olivat hyvin supussa ja kyyryssä. Mutta siinä ne olivat, ihanat, karvaiset pallerot!

Nyt kun tiesin, mistä tämä harvinainen luonnonihme löytyy, palasin paikalle vielä seuraavana päivänä, kun oli aurinkosempaa. Ja siellähän ne kukkaset paistattelivat päivää apposen avoimina. Ihanat.

Alueella oli vielä paljon nuppuja, joten tätä ihanuutta on tarjolla vielä myöhemmin ja muillekin.

Kotiin palattua sain vielä katsella ihmeellistä luontoa keittiön ikkunan läpi. Käpytikkahan se siellä etsiskeli suuhunpantavaa.

On se vaan ihanaa asua pikkukaupungissa, jossa luonto on lähellä!