Viimevuotisia värkkäilyjä

Mitä kauemmin joku juttu viiraantuu, sitä varmemmin se tuppaa jäämään tekemättä. Kivenä kengässä minulla on  jo toivottoman kauan hiertänyt näiden viime vuoden viimeisten käsitöiden muistiin merkitseminen. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä uutta syntyy kuin sieniä sateella ja ensin pitää esitellä aiemmat tekeleet ennen kuin otetaan uutuudet framille. Olin jo melkein taas luomassa uusia silmukoita puikoille, mutta henkisesti näppäsin itseäni sormille ja muistutin tästä tekemättömästä työstä.

Ensinnäkin tämä pipo. Näin ohjeen Taito Shopin syyslehdessä ja ihastuin. Halusin kokeilla tekemistä ja kun Kuopion käsityömessuilta ostin sopivan langankin, Sumitawan Alpakkavillan, pääsin käynnistämään puikot. Tätä tehdessä hirvittelin, että taitaa lanka loppua kesken. Ei se onneksi loppunut ja kun pipo oli valmis ja sovitin sitä päähäni, huomaisin tehneeni säkin. Pipo humpsahti silmille ja oli aivan liian valtava. Purin yhden kuviokerroksen ja päättelin tekeleen uudelleen.  Ohjeessa sanottiin, että malli on väljä, mutta en ymmärtänyt kuinka väljä se on. Yhden mallikerran - tai ehkä kahden - verran olisi voinut ohjetta huoletta pienentää eikä vielä olisi pipo päätä puristanut. en silti halunnut tehdä koko työtä uudelleen, joten pärjätään tällä.

Pipo tarvitsi mielestäni myös tupsun. Ostin Taito Shopilta ensin tuon vaalean ja kotiin tultuani huomasin, että sillä pipotekeleeni on vallan pliisu. Ostin sitten toisella reissulla tuon tummemman ja sillä hattuun tulee enemmän särmää. Mutta kumpikaan tupsuista ei ollut nappivalinta. Olisin halunnut tuon vahvemman värin mutta vaalen tupsun villin kurittoman pörröisyyden. Huomaan olevani kamalan vaativa ihminen!

Kun pipo valmistui, keksin että sen kaveriksi tarvitaan huivi. Mistäs lanka?

Onneksi serkku lähti käymään Ikeassa ja onneksi pääsin mukaan ja onneksi kurvasimme Kuopioon Joroisten kautta. Sieltä Riikka-Piikan ihanasta putiikista löytyi sopivaa sävyä oleva Regia Premium Silk -lanka. Siitä syntyi Dropsin ohjeella tädille kelvollinen kaulaliina. Vaikka pipo ei ollutkaan mallina mukana, lankojen sävyt sattuivat riittävän lähelle toisiaan. Vai mitä?

Postauksen päätteeksi pääasioista jalkoihin.

Mudanruskeat sukat on jo esitelty aiemmin. Ne ovat Gedifran Lana Mia -lankaa, jonka neulominen on kuin iloista leikkiä. Langan ostin Riikka-Piikalta kirjaston Käsitöiden teemaviikon popup -putiikista. Ssamalla ostin toisenkin kakun samaa lankaa, mutta väritys oli hyvin seitsemänkymmentälukuinen... Näiden neulominen oli kuin sukellus menneisyyteen.

Yltiöpäisyyttäni kokeilin jatkaa kantapäähän kierrejoustinta. Vahva se varamaankin on, mutta valmiissa sukissa se näyttää omituiselta. Onneksi sukat istuvat jalkaan kuitenkin aivan tavallisesti.

Kahdesta Lana Mia -kakusta jäi vielä paljon jäljelle. Kokeilin millaiset sukat mahtavat tulla jämistä. Ihan kivat tuli! Itse asiassa ehkä itse tykkään kaikkein eniten juuri näistä.

Jämäsukat muuten syntyivät tämän vuoden puolella. Eli otsikko ei ihan tismalleen pidä paikkaansa. Vaan haitanneeko tuo?

Ruskeanharmaata lankaa jäi vielä jäljelle. Ehkä ostan Riikka-Piikalta vielä joskus lisää Lana Miaa ja saan aikaiseksi lisää sukkia. Mihin minä näiden kaikkien sukkien kanssa oikein joudun?

Puuh. Kylläpä on tyytyväinen olo kun tämä roikkunut sepustus on vihdoin napin painallusta vaille valmis. Nyt voin alkaa miettiä tämän kevään käsitöiden esittelypostausta. Tällä tahdilla se luultavasti valmistuu joskus syksyllä...