Positiivisuuden päivä

Tänä aamuna oli herääminen tikkuista. Yöllä havahduin valveille yhden jälkeen nukuttuani vasta pari tuntia. Uni oli kokonaan poissa. Yritin maata rauhassa paikallani ja löytää takaisin unten maille. Puolentoista tunnin yrittämisen jälkeen nousin ylös ja vetäytyin olohuoneeseen neulomaan. Valvottuani aamuyön sudentunnit kömmin takaisin sänkyyn neljältä ja liu'uin unimaahan. Aamulla herääminen oli vaikeaa.

Toisin oli viikko sitten. Heräsin Helsingissä pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen uuteen kirjamessupäivään. Olihan yöllä käännetty kelloja kesään päin ja siirrytty talviaikaan. Yö jatkui siis yhdellä tervetulleella nukkumistunnilla.

Minä ja seuralaiseni olimme taas messukeskuksella heti ovien auettua. Olipa hetken ihastuttavan väljää käytävillä. Suunnistimme suoraan ruokamessujen puolelle, sillä edellisenä päivänä olin nähnyt siellä vallan herkullisen näköisiä vohveleita. Hyvää oli, mutta niin makeaa, että ihan hampaita puistatti. Puolikas annos olisi ollut sopiva määrä...

Heti kun oli vatsa killallaan makeaa herkkua, tuli eteen paljon kevyemmän näköisiä maistiaisia. Ei millään jaksanut... tarkoitus oli palata paikalle takaisin myöhemmin, mutta en sitten kuitenkaan muistanut.

Makea maku suussa huuteli kahvia perään. Onneksi pääsimme ihan ilmaiseksi maistamaan vallan hyvää Zoega's tummapaahtoista kahvia, joka kuulemma on ruotsin suosituinta kahvia. Maku oli vahva ja pehmeä, tykkäsin! Kahvi myös tuotetaan ekologisia arvoja kunnoittaen ja paikallisia työntekijöitä arvostaen.

"Zoegas Coffee By Woman -projekti käynnistettiin Itä-Afrikassa vuonna 2011. Hankkeen tarkoitus on parantaa kahvinviljelijöiden tuottoa sekä parantaa viljelijöiden tietoisuutta siitä miten kahvia voi tulevaisuudessa viljellä kestävien periaatteiden mukaisesti.

Coffee By Women -hanke on kouluttanut jo yli 45 000viljelijää Kenyassa ja Rwandassa liittyen kahvin kestävään vilkjelykseen."

Kupu kylläisenä jäimme tutkailemaan myyntipöytien tarjontaa niin, että miltei missasin kokonaan Timo Parvelan haastattelun. Kerkesin kuulla vain viimeiset viisi minuuttia. Mutta siinä meillä on mies, joka on todellakin tehnyt voitavansa suomalaisten lasten lukuinnon herättämiseksi!

Sattumalta osuin Cafe Aaltoon, kun siellä jaettiin ilmaista kahvia. Ja minullehan maistui!

Päämäärätön vaelteluni vellovassa messukansameressä johdatti minut Suomalaisen kirjakaupan lavan ääreen kuuntelemaan Sara Parikan haastattelua. Moni muistaa tämän nuoren, iloista mieltä hehkuneen nuoren naisen Salkkareiden Peppi Puolakkana, mutta tosielämässä Sara on suosittu bloggaaja  ja kahden pienen tytön äiti, joka odottaa perheen kolmatta lasta. Sara on tehnyt myös elämänilon kirjan, jossa on jokaiselle vuoden päivälle iloa tuottavia vihjeitä ja sanoja.

Sunnuntain messujen kohokohta oli Töölö-lavalla iltapäivällä kello 13. Lavalle nousi suomalainen runo- ja ilolähettiläs Heli Laaksonen sekä virolainen runoilija Tõnu Õnnepalu ja haastattelija Seppo Puttonen. Olipa iloinen puolituntinen siellä messukeskuksen äärimmisessä nurkassa! Olisi näitä positiivisuutta huokuvia ihmisiä katsellut ja kuunnellut kauemminkin.

Heliltä kuultiin osittain samoja runoja kuin edellisenä sunnuntaina Pato Areenalla, mutta myös muita runoja uudesta Aurinko, porkkana, vesi -kokoelmasta. Ei taas voinut kuin ihmetellä, miten kukaan voi olla niin hyvä kirjoittaja ja vielä oikein valovoimainen esiintyjäkin.

Aikomukseni oli lopettaa messuilu tänä vuonna kuuntelemalla Esplanadi-lavalla Kaija Puuran haastattelua aiheena Näin kasvatat lapsestasi mukavan aikuisen. Oma kasvatustyöni on tosin tehty, mutta aihe olisi silti ollut kiinnostava. Harmillinen juttu, mutta haastateltava ei koskaan saapunutkaan paikalle. Meitä toiveikkaita kuulijoita oli paikalla jakkarat täynnä, mutta tyhjin toimin jouduimme poistumaan paikalta. Mikä lie ollut esteen syynä? Toivottavasti ei ollut sattunut mitään ikävää.

Minulla alkoi jo kummitella mielessä kotiin lähteminen, mutta vielä meillä oli aikaa käydä nautiskelemassa Storytelin tarjoamat kahvit. Messukeskuksen kahviloissa tämä tumma juoma maksaa mansikoita, mutta on kyllä mukavaa, että myös ilmaista sumppia oli saatavilla useammassa paikassa.

Sinne jäi Messukeskus räntäsateeseen, kun minä kiirehdin junaan Pasilan asemalle. Olin taas laiturilla aivan liian aikaisin, mutta enpähän myöhästynyt. Juna oli täynnä kuten menomatkallakin, mutta matka joutui ja kotiasemalla oltiin ihan aikataulun mukaan. Nyt vain odottamaan ensi vuoden messuja!