Siitä on jo reilusti yli vuosi, kun Taito Shopiin tuli myyntiin hyvin houkuttelevia lankapaketteja ja Lapasesta lähtöö Savossa -vihkonen. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli neuloa kaikki ohjevihkon lapaset läpi, mutta niin ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan. On tässä maailmassa vaan niin paljon kaikkea houkuttelevaa tekemistä ja aivan liian vähän aikaa tähän kaikkeen harrasteluun.
Alkuajan innostuksessa ostin useamman lankapaketinkin, ihan kuin olisin pelännyt niiden heti loppuvan. Vähitellen olen lankanyytit kilkutellut käsineiksi. Itseäni varten ostin kauniiden Kangasniemen kansallispuku -lapasten materiaalit. Kun viime keväänä olisi ollut vuorossa omien lapasteni aloittaminen, kehitin itselleni ongelman tuosta kierreraidasta. Luulin, etten osaisi sitä tehdä...
Katinkontit miten tyhmä luulo! Tämän talven neulomuksissa kierreraita tulikin vastaan toisissa lapasissa eikä hienon kohoraidan tekeminen ollut ollenkaan vaikeaa, kun ohjeet olivat hyvät. Näyttävän raidan tekeminen oli todellisuudessa helppo nakki.
Niinpä siis nyt vihdoin otin nämä lapaset työn alle. Harmittelin vain sitä, että olin työhön ryhtymistä viivyttänyt näin kauan. Tänä keväänä olisi nimittäin saanut samat tarvikkeet 40 prosentin alennuksella. Vaan eipä auttanut harmittelu, ostettu mikä ostettu.
Vaan olipa onni, että lankapaketin sai nyt huokeammalla hinnalla. Piti nimittäin ostaa uusi paketti.
Vaikka ohjeessa sanotaan koon sopivan naiselle, meikäläisen leipälapio tarvitsee paljon isomman takin. Jo neuloessa ensimmäisiä vanttuita, huomasin niistä tulevan yllättävän lyhyet. Lisäsin tummansinisiin raitoihin kerroksia, mutta silti ei lapaseen tullut riittävästi pituutta.
Kun olin neulonut valmiiksi kahdet lapaset päättelemättä vielä yhtään langanpäätä, päättelyurakka tuntui masentavalta.
Kakkoslapasiin neuloin pidemmälti vartta ja jokaiseen siniseen raitaan ylimääräisiä kerroksia. Muita värejä oli niin vähän, ettei väriraitoja voinut mitenkään neuloa muhkeammiksi. Kun kahdet lapaset oli valmiiksi neulottu kahdesta lankapaketista, tähdelankoja oli tosi vähän. Onneksi langat sentään riittivät!
Päättelyurakkaa suoritin peruna... siis lanka kerrallaan enkä edes yrittänyt saada Roomaa rakennettua päivässä. Tänä aamuna oli lopulta viimeinenkin langanpää ujutettu ruotuun . Huh!
Ensin kiskaisin räpylääni sellaisen liian lyhyen lapasen. Leveys riittää minunkin lumilapiokädelleni, mutta kärjessä ei ollut riittävästi tilaa sormille ja varsi loppui siihen mistä ranne alkoi.
Ruhtinaallisemman mittainen varsi takaa paremman lämmön alati paleleville käsilleni. Mutta peukalon jälkeen olisin voinut ihan hyvin neuloa pidemmän putken ennen kärkikavennuksia. Hyvä, että nytkään sormet mahtuvat suoraksi!
Olen hyvin tyytyväinen, kun tämä urakka on nyt valmiiksi taputeltu. Omiin lapasiini mahtuu hyvin nahkahanskat alle, joten sormet pysyvät sulina kovemmassakin kylmyydessä.
Pienemmät lapaset saa kuopus, jos ne hänellekään mahtuvat. Erikoisen pienet naisen lapasiksi!
Lapaset valmistuivat ihan kevään korvalla, mutta eivät suotta. Talvi jatkuu aina vain ja aamuisin töihin kävellessä on raikas, poskia nipistelevä pakkassää. Eilenkin oli hytisityttävän kylmää, mutta ylettömän kaunista. Kännykameralla nappasin pari kuvaa muistoksi, vaikka näpit olivat jäätyä. Mutta eihän tätä näkymää voinut jättää kuvaamatta. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti