Aina ei voi onnistua

Tämän vuoden henkilökohtainen käsityötavoitteeni oli kuluttaa jemmojen kätköistä käsityötarvikkeita niin paljon kuin mahdollista, kilokaupalla siis... Tavoitteita pitää ihmisellä olla, mutta ehkä kohtuullisuus olisi hyve. Kohta on eletty kaksi ja puoli kuukautta vuotta 2018 eikä lankalaatikoilla ole käynyt kovakaan kuhina. Yritystä on kyllä ollut.

Kahdet kämmekkäät olen jo blogissa esitellyt aiemmin. Niiden lisäksi on valmistunut kolmet muutkin. Ohuesta alpakkalangasta tehdyt käsineet ovat suloisen pehmeät, mutta koska lanka on henkäyksen kevyttä, lankalaatikon pursuminen jatkuu vain.

Liilat kämmekkäät ovat harmaita suuremmat, isompiin räpylöihin menevät.

Harmaita kämmekkäitä syntyi kahdesta kerästä kolmet. Lilaa lankaa ostin aikoinaan myös kaksi kerää, mutta isommat kämmekkäät veivät enemmän lankaakin. Eikä muutenkaan enää ollut tarvetta enemmille tynkälapasille. Riikka-Piikan pop up -myyntipisteessä kahvila Alegriassa olin nähnyt suloisen pikkuisen kaulaliinan tehtynä alpakkalangasta. Se kummitteli mielen pohjalla, ja päädyin yrittämään omaa versioita.

Ensin neuloin kovin reikäisellä pitsineuleen ohjeella ja kahdesti purettuani tekeleen vaihdoin mallia. 30 senttiä neulottuani loppui usko jälleen. Ei tästä mitään tule! Kaksi virhettäkin yritelmässä jo oli. Lankaa oli kulunut puolet ja huivista tulisi kikkana. Purkuun menee!

Jatkuvaan takkuamiseen kyllästyneenä päätin tehdä välillä villasukat. Ne ainakin osaisin.

Mutta kuinkas kävikään? Neulottuani yhden sukan kokonaan valmiiksi ja kun toisesta puuttui enää kärki, lanka loppui. Tai ei se kokonaan loppunut, sillä olin ensimmäisen sukan jälkeen joutunut kerimään vyyhdeltä lankaa kerälle päästäkseni aloittamaan molemmat sukat samasta värikohdasta. Kerällä ei enää ollut sellaista pätkää, jossa olisi ollut mustaa ja sinistä vahvoina palkkeina.

Piti siis purkaa jo valmiista sukasta osa. Neuloin valmiin sukan mustan osuuden toiseen sukkaan ja molempiin uudet kärjet musta-harmaakirjavalla langalla.

Ja kas, valmistuivathan ne! Tuskinpa kukaan arvaisi, millaista tuskaa kärkien valmistuminen oli aiheuttanut. Parhaimmillaan näissä sukissa olisi ollut pääteltäväksi vain kaksi aloitus- ja kaksi lopetuslankaa, mutta nyt päättelin kummastakin sukasta kuusi langanpäätä. Päätteleminen ei ole mielipuuhaani, mutta lohdutin itseäni sillä, että kaksitoista langanpäätä on paljon vähemmän kuin seuraavassa tekeleessäni. Että tämä oli vähän sellaista alkulämmittelyä vain.