Katse eteenpäin!

Vanha vuosi on pulkassa ja tarinat taputeltu kansiin. Uudet kalenterit ovat kannet levällään valmiina työhön, vaikka ammottavatkin toistaiseksi melkein tyhjinä. Vuosittain toistuvien tapahtumien (lue: syntymäpäivät) siirtäminen tuoreisiin tiedostoihin on aina oma urakkansa. Onneksi uudet kalenterit ovat niin herkullisia, että työn tekee mielellään.

Vanha mappikalenteri on työnsä tehnyt ja saa mennä. Uusi taskukalenteri on jo saanut taskuihinsa lähestyviä laskuja. Marjolein Bastinin sykähdyttävän kaunis kalenteri ilahduttaa työpöydän vierellä.

S-ryhmältä ja Kodin Kuvalehdeltä tuli seinäkalenterit lahjaksi. Molemmissa on hienot kuvat, mutta täytyypä miettiä, mistä näille sopiva paikka löytyisi. Vai löytyykö ollenkaan.

Hauskinta oli ottaa käyttöön uusi veitikkainen taskukalenteri eli Heli Pukin ideoima Keikkakalenteri, jonka onnekseni löysin Helsingin kirjamessuilta. Minna Immosen herkin vesiväritöin kuvitettu kalenteri viime vuodelta oli oikein kaunis ja herttainen, mutta uudessa kalenterissa on kyllä enemmän asennetta ja kutkuttavan hersyvää pilkettä ketun ja karhun silmäkulmissa. Enemmän oloiseni ja näköiseni kuin tuo säntillisen sievä entinen menojen muistuttaja.

No niin, Tästä se taas lähtee.

Kaltaiselleni käsityöhöperölle kalenterin alun ohjeet osuivat suoraan maaliin. Ohjaksissa tarvitaan kaikkia lankoja päineen, väreineen ja häntineen.... Oi kyllä! Allekirjoitan. tottelen ja varmasti käytän kaikkia lankoja päineen ja häntineen. Tämähän on kuin lääkärin määräys ja niitä vastaan ei sovi pullikoida.

Menneenä vuonna haastoin itseni tekemään 52 käsityötä ja lukemaan 52 kirjaa. Ihan en tavoitteeseen päässyt, mutta en jää kehnouttani surkuttelemaan. Se olisi väärä asenne.

Sen sijaan otan alkaneelle vuodelle ohjenuoraksi välttää uusien käsityötarvikkeiden ostamista. Entisistä olisi suotavaa päästä eroon ensin. Laatikoiden ja kaappien kätköistä löytyy aineksia monenlaisiin käsitöihin niin viljalti, että voisin melkein perustaa oman lankakaupan muine tykötarpeineen. Eli tavoite on saada keskeneräisinä kaappien uumeniin työnnetyt puolivalmiit väkerrykset valmiiksi ja kaikenkaikkiaan lankavarastoja pienemmiksi.

Pakko jättää ostokieltoon pieni porsaanreikä: Jos työn valmistuminen on kiinni jonkun uuden tarvikkeen ostamisesta, hankinta on perusteltua. Lisäksi jos törmään kirppareilla tai alennusmyynneissä ohittamattomaan tarjoukseen, vain hölmö jättäisi tilaisuuden hyödyntämättä.

Mutta palataanpa vielä kalenterien päivitykseen! Uutukaisessa taskukalenterissani on jokaiselle viikolle hauska piirros, josta voi ottaa ohjenuoraa elämäänsä tai muuten vain mukavan piristysruiskeen mieleensä. Kuvat ovat mustavalkoisin ääriviivoin tehtyjä taideteoksia, jotka suorastaan kutsuvat värittämään. Niinpä siis kaivoin pitkästä aikaa esille kunnolliset, Englannista hankkimani puuvärit ja pistin toimeksi.

Ennen kuin ehdin ensimmäiset merkinnät uuteen päivyriini kirjoittaa, sivut hohtivat valkoisina ja huutelivat täyttämään päiviin elämää.

Olkaa hyvä ja yrittäkää. Tällä motolla lähdetään huomenna uuteen työviikkoon, tämän vuoden ensimmäiseen. Yrittänyttä ei laiteta, sanoo vanha sananlaskukin. (Minne yrittänyttä ei laiteta? Varastoonko?)

Koska kalenterissani on paljon kirjoitustilaa, yritän löytää sen sivuille enemmänkin viisauksia. Aloitetaan taas tällä Heli Laaksosen mainiolla murrerunolla.

Kirjalliset työt kaipaavat lämmintä juomaa ja siksipä varustin evääkseni kupposellisen kuumaa teetä, Wanhan ajan uuniomenaa. Niin harva-aivoisena keskityin kirjoittamaan, jotta join teeni makua sen kummemmin makustelematta. En siis osaa sanoa, oliko tee uuniomenan makuista vai vaan tavallista teetä.

Kun pääsin kalenterin päivityksessä miltei loppuun, löytyi ajankohtainen kysymys. Missä se joulu taas olikaan...? Selvinnee vajaan vuoden kuluttua.

Vuosi sitten kalenteria päivittäessäni heräsin huolestuttavaan todellisuuteen, ettei elämässäni ollut työpäiviä kummempia suunnitelmia tehtynä. Siitä iski niin kova tyhjän kalenterin -kammo, että haalin päiviini ohjelmaa ja tapahtumia ahneen holtittomasti. Nyt säästyin moiselta paniikilta, sillä minulla oli jo tänään tilaisuus kirjata ylös sovittuja menoja. Yksi tammikuulle ja kaksi huhtikuulle. Turha hötkyillä, ihan varmasti kaikkea mukavaa putkahtaa niillekin kuukausille, jotka toistaiseksi ovat pelkkää avointa mahdollisuutta.

On vuoden 2018 ensimmäinen päivä. Vuosi avoinna mahdollisuuksille. Elämää. Iloa. Matkoja. Tapahtumia. Ystäviä. Ihmisiä. Lemmikkejä. Yllätyksiä. Matka tulevaan alkakoon, tule mukaan!