Viikko sitten sunnuntaina oli ohjelmassa kuusenhakuretki mummolan metsään. Sää lauhtui jo, mutta lunta oli silti yli huopikkaan varren. Huopikas haukkasi lunta miltei jokaisella askeleella ja kylmä kävi kinttuun kiinni. Maisema oli kaunis, vaikka ainaisen hämäryyden vuoksi päivä tuskin valkeni ollenkaan. Silkkaa sinistä hetkeä koko niin sanottu valoisa aika. Niin kaunista!
Isän ja äidin luona piti vielä napata kuva aikoja sitten tekemästäni jouluisesta huovutustyöstä. Kaikkea sitä aikojen saatossa on tullutkin tehtyä!
Kun aatonaattona sitten oli vihdoin monen kiemuran kautta koko perhe jälleen koolla, kuusi kannettiin autotallista pirttihin ja sai oksilleen koristeita. Joulu oli tullut tähänkin tupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti