keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Huomenna tänään on eilen


Kun Helsingin reissullani näin ystävää, hän vinkkasi minulle taidenäyttelystä, josta arveli minun pitävän. Näyttely oli Taidehallissa, josta en ollut ennen kuullutkaan. Se löytyi kuitenkin helposti ystävän antamien ohjeiden perusteella läheltä Eläintieteellistä museota.


Taidehallin näyttely oli Anu Tuomisen Huomenna tänään on eilen. Näyttely on esillä 18.1. - 1.3.2020. En oikein tiennyt, mitä mahtoi olla odotettavissa...





Vilautin museokorttiani, riisuin ulkovaatteet ja suunnistin kohti näyttelysaleja...



Vasemmalle, oikealle. 2020
 En tiennyt mihin suuntaan lähtisin, joten lähdin vasemmalle. Päädyin kiertämään näyttelyn vastapäivään ja ilmeisesti juuri väärään suuntaan. Mutta ei se haitannut.

Ennakko-odotuksia ei ollut. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi lumouduin täysin. Näyttely oli kerrassaan nerokas, oivaltava ja huumorilla höystetty, ihailin loistavia oivalluksia ja hihittelin itsekseni.

Taiteilija on etsinyt materiaalit kirpputoreilta ja jätelavoilta. Patalappuja, lapasia, astioita, kyniä, lankoja... Materiaalia löytyy myös luonnosta, meren rannalta ja metsistä. Hänellä on useampikin työhuone täynnä tavaraa tarkasti luetteloituna. Toisten roskat ovat Anu Tuomiselle aarteita, joista on syntynyt uutta, kiehtovaa taidetta.

Taisin ottaa aika monta valokuvaakin, vaikka mukanani oli vain kännykkä. Kuvat puhukoot puolestaan:

Sadetakki, 2018


Maan poveen kulkevi tie, 2005

Seuraavana yksi parhaista ideoista, joskaan en näitä huopikkaita jalkoihini haluaisi.

Pakkanen nipistelee, 2010


Metsänraja 1994, Metsänomistaja 2008 ja Harvesteri 2020


Murtovesi 2020

Kivisen pellon leipä 2013


Yöpyä yön yli, uinahtaa kesäyö, koko talvi 2018

Aurinkokuivattuja porkkanoita 2002

Tuulettumassa 2020 (2007-)
  
Vesilinnun pesä 1995 - 2003
  

Seuraavaksi luultavasti Aamiainen taivasalla.





Sitten Metsämarjoja, olkaa hyvät:





  
Nälkä 1993 ja Maitokin maahan kaatunut 2004

  
Sipulit 2003

Hauraita muistikuvia kadonneesta puutarhasta, kadotetusta metsästä 2016
Kurkistus Maakellariin, 2003 -





  
Kesäteatteri, pieni näyttämö 2020 (2014) ja Varjot 2012
 Yhdessä salissa oli monta työtä, joiden kaikkien nimi oli Naisen mitta? (sukan kantapää) Liekö ollut kantapään oppimisessa haastetta kerrakseen, mutta näköjään on oppi mennyt perille.

  

  
Keskiharmaa 2017

Lämpömittari, 1997


Seuraavaan taideteokseen jouduin minäkin mukaan lasin heijastamana.

Maisema, piirustus 2007

Osa töiden nimistä jäi laittamatta muistiin. Koska nimikyltit olivat joskus kaukana itse teoksesta, saattaa olla, että osa nimistä on lipsahtanut väärään työhön... olen kyllä yrittänyt olla tarkkana ja nohevana ja toivon, ettei olisi tullut virheitä. Ainakaan monta.


  





Koulumaito 2012

Marjanpoimijan vapaa-ajan tossut  2013

Luonnos maisemaksi 2010

Silmukoiden luominen raidallista kaulaliinaa varten 2007
Kirpputoreilta löytyneistä patalapuista on syntynyt melkein seinän kokoinen taideteos, Oikeita väriympyröitä 1997 -



  

Marjanpoimijan paremmat kengät

Mehukellari 2020

Porkkanoita ja hölskytyskurkkuja 2020

   

Jälkiruokia 2020 (2016) :



  
Kausityöntekijät ryhmäkuvassa 2012

  
  

Tämän näyttelyn katsoisin mielelläni uudelleen. Harmi, että se on niin kaukana!

4 kommenttia:

  1. Olipa oivalluksia ❤️ Kiitos kattavasta kuvakierroksesta ❤️

    VastaaPoista
  2. On kyllä todella paljon ollut ideaa tehdä tuollaisia....on ollut näkemystä ja oivallusta. Huh. Kaikesta voi näköjään tehdä taidetta. Niin hienon näköisiä juttuja kun tarpeeksi on vaikka patalappuja tai kynänpätkiä.
    Mielellään kävisi kyllä katsomassa. Näkyy 1.3. asti olevan tuo näyttely.
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä näyttelyssä niin innostavaa olikin, kun ihan tavalliset tavarat olivat päässeet uuteen merkitykseen. Ihan käsittämättömän hyvä mielikuvitus pitää olla ihmisellä, joka tekee tällaista taidetta.

      Ilman muuta kannattaa mennä katsomaan, jos on mahdollista!

      Poista