Sen seitsemät sukat ja yhdet lapaset

Käsitöistä en ole tänä vuonna paljoa täällä blogissa huudellut, vaikka olen kärsinyt kovasta villasukkavillityksestä. Se alkoi siitä, että lainasin kirjastosta Niina Laitisen kirjan Villasukkien vuosi. Niitä sukkia sitten kävi syntymään...

Ensin tein tosin valmiiksi sateenkaarisukat, joiden toinen pari valmistui jo ennen joulua. Mutta koska sukka oli liian pieni lahjaksi sille, jolle sen piti olla, tein siis suuremman parin valmiiksi saakka ja nämä pienemmät jäivät viimeistelyä odottamaan uuden vuoden puolelle.

Villasukkien vuosi -kirjan houkuttelevin ohje oli loppupuolella kirjaa esitelty Hankiaiset. Ne halusin ehdottomasti tehdä!

Ensimmäisiin sukkiin valitsin eri langan kuin ohjeessa ja sain aikaiseksi lapsen sukat. Tai pienen aikuisen... Mutta ei toivoakaan, että ne omaan jalkaan mahtuisivat. Piti tehdä toiset!

Ohjeessa sukkiin on ommeltu suloiset puusydännapit. Sellaisia ei minulla tietenkään ollut. Puunappeja löytyi jemmoista, mutta ei tarpeeksi monia samanlaisia kaksiin sukkiin. Pienempiin päädyin ompelemaan ihan muovinapit, mutta pähkäilin, laittaisinko ne alassuin. Teksti ei näkyisi silloin. Mutta lopulta päädyin ompelemaan napit ihan normaalissa järjestyksessä.

Kun Hankiaiset olivat valmistuneet, puikoille halusivat Hileet.

Hileiden jälkeen oli aika olla Ihan hiljaa.

Tässä välissä matkailin esikoisen luona Helsingissä ja hän ihastui kirjassa Levottomat-sukkien ohjeeseen. Lupasin sellaiset hänelle tehdä ja kotona kaivoin jemmoistani vanhan, tumman harmaan Nalle -langan. Ja hupsis! Sepä ei riittänytkään! Puoli terää jäi toisesta sukasta puuttumaan. Kuinkas nyt suu pannaan?

Prisman lankahylly pelasti! Olen oikeastaan enemmän kuin hämmästynyt, että tälle muutaman vuoden lankalaatikossa pyörineelle vyyhdelle löytyi niin vastaavan sävyinen kerä, ettei langan vahtumista toiseksi edes huomaa valmiista sukasta, ellei ihan suurennuslasin kanssa tutki.

Koska sukat ovat peilikuvat ja ne on neulottu erilaisiksi, ompelin oikean jalan sukkaan pienen sydämen varrensuuhun helpottamaan tunnistamista.

Esikoisen sukkien jälkeen päädyin toteuttamaan kuopuksen toivetta varrettomista sukista. Tämä ohje ei ollut Villasukkien vuosi kirjasta, vaan ikiomaksi ostamastani kirjasta Sydämellinen sukkakirja. Vintage-sukat. Mutta en voinut neuloa neljää mallineulekertaa, tai olisin saanut ihan liian pitkät sukat. Kolme mallikertaa riitti mainioisti. Sukat näyttävät hupaisilta, kun eivät ole jalassa.

Onneksi jalkaan puettuna ovat ihan mallikkaat.

Sukkatehtailun välimainingeissa tekaisin esikoiselle lapaset ja lapasten jämälangoista lämmittävän pääpannan.

Niin kauan vetkuttelin tämän sukkapostauksen kanssa, että tässä välissä ehti valmistua vielä kahdeksannetkin sukat. Vaaleasta Nalle-langasta Levottomat-sukat Rita-siskolle. Sisko neuloo itsekin, mutta ehkä vielä yhdet sukat mahtuu kaappiin... Tai parempi vielä, jos käyttöön...

Ja yhdeksännet ovat jo puikoilla. Vaikka mattoa tässä pitäisi virkata!