Oodissa

Kun kerran olin Helsingissä ja sinne oli vasta avattu paljon hehkutettu keskustakirjasto Oodi, halusin ehdottomasti käydä kurkistamassa sisään. Ulkokuvien ottaminen oli haasteellista, sillä kirjaston edustalle rakentui valtavat kulissit kiinalaisen uudenvuoden viettoa varten. Niitä en välttämättä halunnut kuviini, joten otokset ovat mitä ovat.

Ensin piti käydä vessassa... Sinne vei pitkät raput alaspäin ja kopit olivat kaikille yhteiskäytössä, ei siis mitään naisten ja miesten toiletteja erikseen.

Ala-aulassa parveili valtavasti väkeä, kirjastossa oli meneillään robotiikkapäivät. Mutta me halusimme suunnistaa ylemmäs, joten kapusimme rappusia pitkin toiseen kerrokseen.

Toinen kerros olikin kaupunkiverstaan valtakuntaa. Käytettävissä oli saumurista ja ompelukoneesta erilaisiin tulostimiin ja tietokoneisiin erinäisiä vempaimia. Emme olleet tulleet työskentelemään, joten äkkiä pois ja vielä ylemmäs!

Kolmannesta kerroksesta löytyi vihdoin se kirjastokerros. Kun meille suunniteltiin aikoinaan uutta pääkirjastoa, arkkitehdit liputtivat avaruuden ja väljyyden puolesta. Kävimme kovan kädenväännön mm. hyllykorkeudesta ja saimme lopulta 150 cm korkeat hyllyt vuonna 2013 avattuun Joeliin. Oodissakin mennään näillä matalilla... Mitenkähän siellä asiakaspalaute? Meilläkin tuskaillaan sitä, kuinka hankalaa on aineiston ottaminen alahyllyiltä. Eikä vanhenevan henkilökunnan ole helppo hyllyttää tai aakkostaa alimpia hyllyjä. Vaan saapa siinä samalla hyötyjumppaa.

Helsinkiläiset ovat rynnänneet innokkaina uuteet kirjastoonsa ja lainanneet hyllyt tyhjiksi. Joten vallan väljältä näytti siinäkin suhteessa.

Silmiinpistävää oli väenpaljous ja kaikki istumapaikat olivat varattuina.

Aikakauslehdetkin ovat löytäneet lukijansa.

Meillä hieno yksityiskohta kirjastossamme on ensimmäisestä toiseen kerrokseen vievät rappuset, mutta niitä ei tavan kirjastokävijä pääse kolmannesta kerroksesta, eli työtilojen kerroksesta, ihastelemaan. Oodin portaat sen sijaan ovat kaikkien hämmästeltävissä.

Lautapelejä lainataan meiltäkin, mutta ei meillä ihan noin suuri kokoelma ole.

Ison ikkunan edessä oleva tuolirivistö on loistokeksintö. Olisipa siellä vain ollut edes yksi vapaa istuin!

Kolmannen kerroksen molemmissa päädyissä lattia nousee keskiosaa ylemmäs. Hauska yksityiskohta, joka tekee tilasta mielenkiintoisen.

Mutta oikeasti jäin pähkäilemään sitä, kuinka kummassa tähän yhteen, vallan väljästi kalustettuun kerrokseen mahtuu luettavaa kaikille. Lapsille, nuorille, aikuisille, ja vielä eri kielillä... Helsingin kielikeitoksessa kun on mausteena melko monta eri kieltä.

Minua jäi ahdistamaan se, ettei mistään löytynyt paikkaa jossa olisin hetken hengähtänyt. Olihan niitä, mutta kaikki tuolit, jakkarat, säkkituolit jne. olivat jo varattuina. Siellä luettiin, juteltiin, kuherreltiin, meikattiin ja meditoitiin. Meditoivasta nuoresta naisesta olisin niiiiiiiin halunnut ottaa kuvan, mutta en ottanut. Se olisi tuntunut henkilökohtaisen rajan yli menemiseltä.

Kirjastokierroksen lopuksi oli kahviaika. Tarjolla olisi ollut Oodi-leivosta, mutta päädyin laskiaspullaan. Tarjottimet käsissämme olimme hetken hukassa, sillä kaikki kahvion pöydät olivat täynnä. Niinpä vain änkeydyimme samaan pöytään ventovieraiden kanssa ja nappasimme toisesta pöydästä lisätuolin,

Sunnuntaina oli jo kotiinlähtöpäivä. Mutta olin lukenut Internetistä Taito Shopin Helsingin myymälästä, Craft Cornerista. Mieleni teki sinne, joten vesisateista säätä uhmaten suunnistimme Kauppatorin laitamille vain huomataksemme, ettei liike ollutkaan sunnuntaina auki. Höh, tietenkin! Eipä ollut tullut pieneen mieleenkään tarkistaa aukioloaikoja, koska tuntuu että Helsingissä kaikki on aina auki.

Niinpä päädyimme murkinalle Fafa's -katuruokaravintolaan ja lopuksi kahvittelemaan Espresso Houseen.

Kotimatkalle olin lähdössä junalla. Kun tulin asemalle, junassa ei ollutkaan sellaista vaunua, johon olin ostanut lipun. Mitä ihmettä? Onneksi en ollut ainoa ja joku tiesi kertoa, että lisää vaunuja on tulossa pian. Niin tulikin. Mutta matkaanlähtö viivästyi puolella tunnilla, sillä ensin junassa ei toiminut jarrut ja sitten oli sähkönsyötössä ongelmia.

Onneksi minulla oli  mukana viihdykettä!

Evästäkin oli, esikoisen paistama sämpylä ja juotava jukurtti. Hyvin näillä pärjäsi.

Juna myöhästyi matkan varrella vielä lisää ja lopulta kun olimme Parikkalassa, olimme yli tunnin myöhässä ja kiskobussi Savonlinnaan oli mennyt menojaan. Onneksi meitä matkalaisia varten oli hälytetty Kososen bussi loppumatkalle ja bussikuski oli niin lupsakan hyväntuulinen, että viimeisetkin harmistuksenrippeet pyyhkiytyivät pois kuskin iloista jutustelua kuunnellessa. Että sellainen matka se.