torstai 12. heinäkuuta 2018

Luonnonkukkia ja önniäisiä

Oi, mikä onni ja autuus oli eilen päästä Lipettiin syömään, saunomaan, uimaan ja perhosjahtiin kameralla. Sää oli aurinkoista samettia, seura hyvää, sauna kuuma ja järven vesi kuin vilpoisa, hellä syli, jossa jaksoi lilluskella loputtomasti.

Perhoset olivat levottomia ja säikkyjä, joten niiden kuvaaminen ei tällä kertaa kuitenkaan onnistunut. Onneksi kasvit eivät lehahdelleet tiehensä kuvaajan lähestyessä, joten perhosten paettua sain sentään kukkia kuviin. 


Hyöteiskuntaa sain kuin sainkin ikuistettua joihinkin otoksiin, vaikkeivät nämä perhosille kauneudessa pärjää...



Mikähän siinä on, että kissankellot viehättävät aina? Niillä on ainakin kaunis nimi!



Kylätien varret hehkuivat valkoisina päivänkakkaramerinä. Onneksi kukat saavat siellä kasvaa ja ilahduttaa ohikulkijoita eikä kukaan ole intopäänä mennyt varsia niittämään.






Ensimmäinen huono perhoskuva. Tämäkin yksilö päätti poistua kuvauspaikalta ennen kuin oli saanut lupaa...






Raitapaitainen sarvihirviö on vaihtanut kasvia, karhunputkesta koiranputkeen. Putki kuin putki.




Ensin se ötökkä esitteli taitavat temppunsa venkoilemalla kukinnossa, mutta kun se katsoi vihaisen näköisenä kuvaajaa, päätin etsiä uusia kuvatuskohteita.


Toiset kehnot perhoskuvat tulevat tässä.



Harakankelloa kuvasin ja yhtäkkiä paikalle lehahti kärpänen. Sekin halusi päästä kuvaan, linssilude.



Kurjenjalka on yksi lemppareistani kesäisten järvien rannalla. Toisaalta pieni ja vaatimattoman näköinen kukka, mutta tarkemmalla tarkastelulla vallan kaunotar,



Ranta-alpissa on auringon kanssa kilpaa hehkuvat keltaiset kukat.




Kummityttö oli kuin kesäinen kukka kesämekossaan, joka niin hyvin sopi mökkimaiseman väreihin.



En vain malttanut lopettaa kuvaamista, vaikkei uusia kohteita ollutkaan tarjolla. Suomen luonto vain on niin mielettömän hieno!




Aurinko piirsi varjotaidetta mökin seinään.




Kummityttökin innostui kulkemaan pihapiirissä kameran kanssa.



Harjaneilikat kasvavat mökin pihapiirissä villinä.



Ruusuruoholla on hassu nimi. Isona rankelona kasvi ei ole erityisen viehättävä, mutta kukinto on kaunis ja nuppu vielä kauniimpi.









Sellaisia makeita maistiaisia Lipetin luonnosta tarjosi teille tänään Elli. Toivottavasti nautitte!

4 kommenttia:

  1. kiitos,kyllä oli nättejä kuvia,
    minunkin eteen tuo raitapaita ökkönen saapunut irvistelemään:)
    ja kummityttö kiikussa sulautuu ,kesäiseen maaseudun rauhaan,kukkien keskellä,täysi:))
    lupsakkaa kesän jatkoa!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle, Liisa, mukavista kommenteistasi! :)

    Nyt se lupsakka kesä vasta alkaakin, kun maanantaina on kesäloman ensimmäinen päivä, siis tämän kolmannen lomanpätkän ensimmäinen :D

    Suloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta luontoretkestä ❤

    VastaaPoista
  4. Kiitos itsellesi, että tulit mukaan! <3

    VastaaPoista