sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevätmetsä



Eilinen oli työlauantai sekä sedällä että tädillä ja setä paineli töitä paiskimaan vielä tänäänkin eli aikaisin sunnuntaiaamuna. Silti olimme suunnitelleet tälle päivälle pikaisen metsäkatselmuksen lapsuusmaisemissa mahdollisten polttopuuhankintojen tiimoilta. Eli heti kun setä palasi töistä, auton keula kääntyi kohti Luotojärveä.

Siellä olikin äidillä perunat juuri kypsymässä ja pääsimme miltei siltä seisomalta suoraan ruokapöytään nauttimaan herkkuja. Kyljyksiä kantarellikastikkeessa ja suolasieniä, namskis! Jälkiruoaksi oli ihanaa tyrnikiisseliä ja söimme sen kaiken...

Sitten olikin hyvä suunnistaa metsikköön kauniin kevätauringon kilottaessa täydeltä terältä. Koska meitä lähti retkelle enemmän kuin yhteen autoon suosiolla sopi, yritin pyöräillä määränpäähän. Yritykseksi jäi. Metsäautotie oli osittain sulanut, mutta liejuinen ja osittain vielä jäinen ja liukas ja jää muljuili renkaiden alla. Loppujen lopuksi luovutin, sillä ajaminen oli liian jännittävää ja pelottavaa.

Autokin jäi metsäautotien päähän, mutta matkamme jatkui kävellen. Kumppareilla liukastelimme välillä peilikirkkaalla jäällä ja toisin paikoin rämmimme mudassa. Tyypillistä kevätloskaa maaseudun rauhassa.



Olen näköjään nykyään viehättynyt näistä "musteläiskätesteistä", sillä olin näkevinäni jääriitteessäkin muuttolinnun...


Minä metsäläinen niin nautiskelin metsässä olemisesta, vaikka lunta oli paikoitellen yli saappaanvarren eikä talvi vielä ole hellittänyt otettaan. Mutta ilma oli niin raikasta ja helppoa hengittää ja metsän rauha on lumoavaa. Ja koska seurueemme oli hyvinkin iloinen ja hyväntuulinen, niin oli omakin mieli kuplivan onnellinen.






Muuten en tämän viikonlopun aikana ole saanut aikaiseksi mitään mainittavaa. Normaaleja kotitöitä ja niiden lisäksi hillittömän vimmaista virkkaamista, purkamista ja virkkaamista jälleen. Siitä en tämän enempää virka toistaiseksi... kun on niin keskeneräistä ja lankakin loppui kesken. Jos haluatte tietää virkkailuistani enemmän, pysykää kanavalla!

9 kommenttia:

  1. Niin se on, että metsä on osa suomalaista sielunmaisemaa. Minäkin samoilin eilen aamulla metsässä puolison kanssa. Osittain hanki vielä kantoi, osin upotti ja kahlailu tuntui illalla reisissä. Mutta on se niin ihanaa, kun voi olla hiljaisuudessa, mutta kuunnella myös kevätlintujen sirkutusta, haistella kevättä, ihastella auringonvaloa.

    Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa viikkoa sinullekin!

      Metsä on akkujen latauspaikka, sinne on päästävä aina silloin tällöin. Mitä useammin, sen parempi. :)

      Poista
  2. Kyllä siinä riitekuvassa on otos Nils Holgersonista villihanhien matkassa. Mutta kuinka kummassa minä päädyin katselemaan sitä ylhäältä päin...? Kaunista on kevääntulo kuvissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvituksen siivin minä yläilmoissa liidin ja näin peukalon mittaisen pienen miehen selässä kotomaille lentävän villihanhen... Näinhän se taisi käydä, että samalla mielikuvitusreissulla oltiin.

      Muutaman päivän kuluttua nähdäänkin ihan oikeasti eikä vain mielikuvituksessa. Odottelen jo iloisena ja innolla! <3

      Poista
  3. Eiks haisaappailla ollut vaikeaa pysyä pystyssä..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näyttänyt ollenkaan hankalalta ja tavallisillakin kumppareilla pysyi pystyssä, kun varovaisesti koipiaan liikutteli. :)

      Poista
  4. Enpä olisi omilla haillani uskaltanut lähteä tuohon keliin edes kokeilemaan - on ne niin uskomattoman liukkaat kengät. Muuten on kyllä hyvät ;)

    VastaaPoista